perjantai 25. lokakuuta 2024

Ole rohkea

 


Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät ja kristityt, kaikki te, jotka luette tätä. Haluan tervehtiä teitä jokaista Jumalan armolla ja rauhalla. Minua on aivan erityisesti puhutellut 2. Moos. 4:10, jossa sanotaan näin: ” Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".

Me kristittyinä ymmärrämme hyvin sen, että Jumala antoi Moosekselle tehtävän olla Israelin kansan johtajana erämaassa. Mooseksesta tuntui, että hän on aivan väärä mies; että jos mahdollista, niin joku toinen voisi ottaa tehtävän. Meillä kristityillä on vähän sitä samaa, minä puhun vain itsestäni, mutta uskon sen koskevan meitä monia. Kun pitäisi jollekin ihmiselle puhua evankeliumia, vaikkapa kadulla tai sairaalassa tai missä vain, niin tulee sellainen olo, että voinko, kehtaanko tai saanko puhua. Onko nyt sopiva aika vai olisiko hyvä, että joku toinen. Jos jumala on valinnut, niin se on varmasti joku toinen.

Sen tähden minä ihailen ihmisiä, jotka minullekin ovat rohkeasti tulleet puhumaan Jeesuksesta niin kadulla kuin sairaalassa. Niin kuin sairaalassa se eräs työntekijä sanoi, että Pyhä Henki lähetti hänet minun luokseni. Meidän tulee olla Pyhän Hengen äänelle kuuliaisia ja omalta kohdaltamme viedä evankeliumia eteenpäin. Sellainen ajatus, että evankeliumin eteenpäin vieminen on annettu tehtäväksi saarnaajille ja evankelistoille ja papeille, niin se on harha-ajatus. Meidän jokaisen tehtävä on kertoa armollisesta Jumalasta.

Meidän ei tarvitse oikeastaan enempää ymmärtää kuin että Jeesus meni ristille ja sovitti meidän synnit. Kun me ymmärrämme sen, niin me olemme ymmärtäneet paljon. Me olemme perisyntisiä ja Jumalan Pojan on täytynyt roikkua siinä keskimmäisellä ristillä sen tähden, että meidän synnit on anteeksi annettu. Olen huomannut, kuinka erilaiset kuolleen uskon tunnustajat ovat rohkeita. Kaiken maailman puunhalaajat ja meediot ja uususkonnollisuus, kuinka ne nostaa päätään. Ei ne häpeile. Olen sitä miettinyt, mistä se tulee meille kristityille. Se on varmaankin merkki siitä, että me tuomme esille elävää Jumalaa, ja silloin kun me puhumme elävästä Jumalasta, niin siellä on myös vastavoima Perkele, joka ei antaisi meidän millään puhua.

Se täytyy muistaa, että Jumala on kuitenkin aina vahvempi kuin Perkele. Kun me vain avaamme suumme, niin kyllä Pyhä Henki antaa sanottavan . Näillä rohkaisun sanoilla haluan ystävä lohduttaa sinua ja rohkaista viemään evankeliumia eteenpäin. Myös se, jos et ole aina jaksanut olla puhumassa Jeesuksesta hyvää kanssamatkustajille, niin me saamme kuitenkin uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden ja saamme olla kiitollisia siitä, että meillä on armahtavainen Jeesus. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti