Katkeruudesta vapauteen

 

Sain olla tilaisuudessa, jossa puhuja (Ilkka Puhakka) kertoi ruandalaisesta papista, joka oli katkera isänsä murhaajalle ja koko hänen perheelleen. Vähitellen tuo katkeruus myrkytti koko hänen elämänsä. Silloin Jumala puhui tuolle papille anteeksi antamisen tärkeydestä. Pappi otti paperin ja kirjoitti siihen murhaajan nimen ja sitten hän sanoi tuota nimeä katsoen: ”Minä annan sinulle anteeksi Jeesuksen tähden.” Samoin hän toimi jokaisen ihmisen kohdalla, jolle hän ei ollut pystynyt antamaan anteeksi. Tällä tavoin hän vapautui katkeruuden myrkyttävästä voimasta. Puhuja kertoi myös esimerkin, jossa ohjeeksi annettiin: ’Jos et pysty antamaan anteeksi, niin siunaa edes.’

Meillä jokaisella on elämässämme ollut tapahtumia, jonka seurauksena meitä on loukattu niin, että anteeksi antaminen on vaikeaa. Minä huomaan itsessäni, että moni asia, jonka olen jo antanut anteeksi, nousee yhä uudelleen ja uudelleen mieleen vuosienkin jälkeen. Silloin tuo ohje siunaamisesta on hyvä. Jos ihan tosissaan rukoilee tuon ihmisen puolesta, siunaa häntä ja toivoo hänelle kaikkea hyvää, niin oma mieli vapautuu.

Olen tänään miettinyt, että tuo paperille kirjoittaminen voisi toimia myös niin, että kirjoittaa yksittäisen tapahtuman, joka nousee uudelleen mieleen, vaikka on ihmiselle antanutkin anteeksi, ja sitten rukoilee sen asian puolesta: ’Minä annan sinulle (nimi) anteeksi sen, että (asia) Jeesuksen tähden.’ Minä olen tänään rukoillut näin kahden asian puolesta, jotka nousevat mieleeni toistuvasti. Koin suurta iloa, kun olin sen tehnyt ja aion jatkaa aina, kun vanhoja mieltä painavia asioita nousee esiin.

Efesolaiskirjeessä kehotetaan: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef.4:32) Jäädään tähän anteeksiantamuksen ihanaan oloon, uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja annetaan toinen toisillemme anteeksi.