Nöyrille Jeesus antaa armon

 

Rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään ottaa esille sellaisen asian, kun Jaakobin kirjeen, luvussa 4 jakeessa 6 sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Tämä sama on myös 1. Pietarin kirjeessä ja Sananlaskuissa. Mitä on ylpeys, kun Raamatussa noin kovasti siitä sanotaan.

Ylpeyttä on esimerkiksi sellainen, kun kerran sanoin eräälle isännälle, että tulisi kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän sanoi siihen, että hän on hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä tarvitse Jeesusta. Kuulin myös tapauksen kadunmiehestä, joka oli juonut itsensä niin alas, että oli ulosteetkin housuissa. Eräs ihminen oli mennyt puhumaan hänelle ja pyysi häntä jumalanpalvelukseen ja sanan kuuloon. Mies sanoi, että hän ei kyllä Jeesusta tarvitse. Siinäkin oli ylpeys takana. Hän ehkä ajatteli, että jos hän menee sanan kuuloon, niin hänet luokitellaan huonoksi ihmiseksi.

Olen joutunut omalla kohdallani miettimään hengellistä ylpeyttä ja olen joutunut toteamaan, että minussa on aika paljon ylpeyttä. Mikä kristityn erottaa maailman ylpeydestä, on että meidän tulee rukoilla Jeesusta ja pyytää syntejä anteeksi. Minun kohdallani Herran pyhä ehtoollinen omassa seurakunnassa on tärkeä. Meidän tulee kristittyinä tuntea oma hengellinen ylpeytemme. Jos esimerkiksi joku neuvoo jostain asiasta, niin emme olisi heti nousemassa vastaan, vaan tutkisimme ja juttelisimme ja kohtaisimme rakkaudella toinen toisemme.

Ylpeyttä on monenlaista. Yksi on se, että emme mene seurakunnan tilaisuuksiin. Kuitenkin omassakin elämässä olen kokenut sen, että kun on nöyrä ja ottaa Jeesuksen vastaan omalle kohdalla ja uskoo syntinsä anteeksi, niin siinä on hyvä elää.

Näin lyhyesti haluan sanoa kaikille ylpeille kristityille, että meidän tulee uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren kautta ja olla nöyriä ja kuuliaisia Jumalan sanalle. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Jeesus on meidän synnit pessyt pois.