Rakkauden kaksoiskäsky

 

Kävelyllä ollessani tuli mieleeni ns. rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Aloin miettiä, mitä Jumalan rakastaminen on ja miten se elämässäni näkyy. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että rakastan Jumalaa siinä, kun olen suostunut ottamaan vastaan hänen valmistamansa syntien sovituksen Jeesuksessa Kristuksessa yksin armosta, ilman yhtäkään omaa tekoani. Tätä rakkautta minulla ei omasta takaa olisi, ellei Jumala olisi ensin rakastanut minua ja vetänyt minua puoleensa. Se rakkaus, mitä minulla on Jumalaa kohtaan, on häneltä saatua.

Kun olemme saaneet syntimme anteeksi, niin samalla Jumala on lahjoittanut meille Pyhän Henkensä. Pyhä Henki pitää meitä kiinni Jeesuksessa ja on kanssamme koko tämän maanpäällisen matkan ajan. Hän myös antaa meille halun oppia tuntemaan Jumalaa ja hänen tahtoaan. Jumalan rakastaminen näkyy myös siinä, että haluamme tutkia Raamattua, rukoilla, osallistua seurakunnan tilaisuuksiin ja käydä ehtoollisella.

Ajattelen, että rakkaus Jumalaan näkyy myös siinä, että olemme kiitollisia elämästämme ja haluamme huolehtia lähimmäisistämme ja itsestämme. Jumala on tämän ainutkertaisen elämän meille lahjoittanut ja seuraa elämäämme koko ajan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne." (Joh. 13:34-35)

Ihmisten välisestä elämästä tiedämme, että rakkaus, joka on vain sanoja, ei tunnu rakkaudelta. Ihmisten välinen rakkaus muuttaa myös käyttäytymistämme ja tekojamme. Samalla tavoin se rakkaus, jota me saamme osaksemme Jumalalta, muuttaa meitä ja saa meidät osoittamaan rakkautta lähimmäisillemme. Me saamme elää Jumalan rakkauden kohteina. Annetaan tuon rakkauden vaikuttaa elämässämme rakkautta Jumalaa, lähimmäisiämme ja itseämme kohtaan.

Jeesus ja kuuliaisuus

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tässä on mennyt kesä niin, ettei ole tullut paljon kirjoitettua. Olen nyt muutaman päivän miettinyt, mistä aiheesta tulisi kirjoittaa ja minulle kirkastui sellainen asia kuin uskon kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuudella tarkoitetaan sitä, että ollaan Jeesuksen nimelle, Raamatun sanalle kuuliainen. Nimenomaan sille sanalle, että yksin Jeesuksessa meillä on synnit anteeksi. Silloin kun me sitä tietä mennään, että luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois, niin me päästään perille ja siinä on se kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuus on eri asia kuin olla seurakunnalle kuuliainen. Tämä on erään tutkimuksen mukaan aihepiiri, jolla saadaan eniten seurakunnassa riitaa. Monissa seurakunnissa on erilaisia tapoja liittyen esimerkiksi ulkonäköön, vaatetukseen tai tietynlaiseen käyttäytymiseen. Usein jos menee johonkin seurakuntaan, niin sanotaan, että saat uskoa armosta. Sen jälkeen tulee uskon kuuliaisuus, johon sekoitettaan seurakunnan erilaisia tapoja. Sitten aletaan vahtia toisia, että noudattavatko he näitä meidän seurakunnan sääntöjä. Nämä seurakunnan säännöt ja sellaiset opetukset, joille ei ole Jumalan sanan perustaa, saa unohtaa.

Paavali kirjoittaa uskon kuuliaisuudesta Roomalaiskirjeessä kaksi kertaa. Kirjeen aluksi hän kertoo, että hänet on erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa kansoissa. Kirjeen lopussa hän palaa asiaan kertomalla, että Jeesus Kristus on Jumalan salaisuus, joka on nyt saatettu tiedoksi kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaan saamiseksi. Uskon kuuliaisuus on siis Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen armossaan.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo tänäänkin omalle kohdalle, niin silloin me olemme kuuliaisia. Aamen.