Kristillisessä mielessä me olemme Jumalan lapsia emme orjia. Jumalan lapsen mieli on tehdä hyvää läheisille ilman omaa ansiota. Lapsi myös hoitaa omia tehtäviään seurakuntaperheessä, koska rakkaus sisällä pyytää viemään evankeliumia niille, jotka eivät sitä vielä ole saaneet. Myös seurakunnassa ”vanhempi lapsi” huolehtii ”nuoremmasta” omasta halustaan ja ilolla. Lapsen mieli ei ole orjan mieli, sillä Isä haluaa lapselle hyvää ja lapsi ymmärtää kaiken olevan parhaaksemme. Se, että kristitty ei tahdo elää niin kuin maailmassa eletään, on lapsentahtoa, jonka Isä on antanut. Se ei ole meidän omaa tekoa vaan Jumalan teko meissä.
Jossakin perheessä lapsi saattaa joutua ansaitsemaan vanhempiensa hyväksyntää hyvällä käytöksellä. Tällöin hän koko ajan pelkää hylkäämistä, ellei täytä vanhempiensa asettamia vaatimuksia. Joskus tämä on kuitenkin lapsen mielessä olevaa harhaa. Hän luulee, että vanhempien rakkaus häntä kohtaan riippuu siitä, miten hyvin hän onnistuu käyttäytymään. Tämä sama harha on joskus myös kristityillä. Luullaan, että Jumalan rakkaus ja Jeesuksen sovitustyö pysyy voimassa vain meidän oman hyvän käytöksen eli lakien noudattamisen turvin. Näin ei ystäväni todellakaan ole. Jumala ei meidän hyviä tekojamme tarvitse. Jumalan rakkaus näkyy Jeesuksen sovitustyössä ehdottomana eikä sitä voi mikään muuttaa tai hävittää. Jeesuksen pelastamina olemme ja pysymme Jumalan lapsina, sujui meidän maanpäällinen elämämme miten tahansa. Luota siihen Jeesuksen lupaukseen, että Hän ei anna yhdenkään meistä, jotka Isä on Hänelle antanut, joutua hukkaan. Elä, ystäväni, turvallisella mielellä elämääsi Jumalan lapsena. Sinulla on rakastava ja huolehtiva Isä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti