Mistä voimia arkeen?

     

Jälleen on syksyn kiireinen aika työelämässä. Arki kuluu, aika rientää eteenpäin kuin juna. Mihin käytän aikani? Eihän minulla ole vaihtoehtoja? Vai onko sittenkin?

Tiedän, että kiireinen, suorituskeskeinen arki alkaa uuvuttaa. Se vie voimia. Mistä niitä voimia sitten tulee? Eihän ihminen voi pitkään jaksaa sitä, että voimat vain kuluvat, mutta mistään ei voimia tule. Vaikka pitääkin työstään, se saattaa salakavalasti saada minut väsyneeksi. Niin! Mistä niitä voimia voi saada? Kokeilen muuttaa rutiineja ja ripotella päivään hyvää oloa tuovia tekemisiä. Se ei saa olla suorittamista, vaatimuksia, vaan hyväksyvää asennetta itseäni ja toisia kohtaan.

Jeesus hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on ilman suorituksia! Olemme vapaita tekemään valintoja tänäänkin itsemme hyväksi. Olen huomannut, että kun valitsen hiljentymisen, pysähtymisen, rukouksen, siitä saa voimia ja aivan uutta sisältöä tähän päivään, jopa yllätyksiä. Päivä alkaa toiveikkaasti, saan olla rauhassa oma itseni. Voin luottaa siihen, että Jeesus kulkee vierelläni. Hän antaa voimia, mutta hyväksyy myös heikkouden ja väsymyksen. Ja koska Hän hyväksyy, niin miksen minäkin. Väsyneinä ja heikkoina olemme joskus lähempänä Isäämme taivaassa. Olen myös armollisempi toisia kohtaan, kun itse koen Jeesuksen huolenpidon ja rakkauden. Voinko siis ajatella niin, että voin ottaa tämänkin päivän lahjana ja luottaa siihen, että Jeesus auttaa? Niin uskon ja olen sen huomannut varsinkin, jos olen riittävästi yhteydessä Häneen arkisen kiireenkin keskellä. Sehän ei olekaan ajasta kiinni, sillä Jeesus on kanssamme joka hetki.

 Raamatun lukemisenkaan ei tarvitse olla vaatimus, joka vie paljon aikaa. Siihen voi uppoutua silloin tällöin ja kummallisesti aikaa aina on, kunhan itse haluaa. Pienikin lukuhetki voi antaa voimaa, iloa ja lohdutusta. Jumalan sana puhuu suoraan ja tuo uutta elämää. Minulle Raamattu on antanut voimaa monin tavoin. En ole yksin, kun luen Raamattua. Se tuo onnellisuutta, johon sisältyy se, että Isä pitää huolta lapsistaan. Voimia sinunkin syksyyn!