Pelastus Jeesuksessa

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tänään on erityisesti ollut mielessä se, että niin usein meille ihmisille tulee epäilyksiä, että kelpaammeko me Jumalalle ja riittääkö Jeesuksen sovintotyö minullekin. Ajattelin muistuttaa meitä kaikkia kristittyjä Johannes 3:16:sta eli niin sanotusta pienoisevankeliumista. Siinä sanotaan: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Kun sinä, ystävä, oikein ajattelet tätä evankeliumia, niin se ei jätä mitään epäilystä. Se riittää, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle. Me monesti epäilemme ja ajattelemme, että pitäisi olla jotenkin parempi tai tarvitsisi tehdä jotain autuuden eteen, mutta tämä pienoisevankeliumi kertoo kyllä kaiken.

Toinen asia, josta ajattelin puhua, on, että pelastus ei ole siinä, että Jumala rakastaa meitä, sillä silloin jokainen ihminen pelastuisi. Jumala kyllä rakastaa katuvaa ja syntistä ihmistä, mutta pelastus perustuu kokonaan siihen, että Jeesus meni Golgatalla ristille tuomittavaksi ja kantoi siellä meidän syntitaakan. Tämä tapahtui sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Suuressa rakkaudessaan Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän syntisten vuoksi. Mutta se rakkaus ei pelasta, vaan se, että Jeesus on kuollut meidän syntisten puolesta.

Minä toivon ystävä, että sinä ymmärrät tämän asian. Nykyään kuulee puhuttavan sellaista, että jos kerran Jeesus rakastaa, niin kaikki ihmisethän silloin pelastuu. Jeesus kyllä rakastaa, mutta hänen rakkautensa näkyy siinä, että hän on sovittanut ihmisen synnin ja ne pelastuvat, jotka uskovat tämän syntien sovituksen omalle kohdalleen niin kuin Joh. 3:16 sanotaan. Itse pelastus on yksin siinä armossa, että Jeesus on meidän puolestamme kuollut. Sen tähden ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimessä ja pyhässä ja kalliissa sovintoveressä. Aamen.