Jeesus ja kuuliaisuus

 

Jumalan armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Tässä on mennyt kesä niin, ettei ole tullut paljon kirjoitettua. Olen nyt muutaman päivän miettinyt, mistä aiheesta tulisi kirjoittaa ja minulle kirkastui sellainen asia kuin uskon kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuudella tarkoitetaan sitä, että ollaan Jeesuksen nimelle, Raamatun sanalle kuuliainen. Nimenomaan sille sanalle, että yksin Jeesuksessa meillä on synnit anteeksi. Silloin kun me sitä tietä mennään, että luotetaan siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois, niin me päästään perille ja siinä on se kuuliaisuus.

Uskon kuuliaisuus on eri asia kuin olla seurakunnalle kuuliainen. Tämä on erään tutkimuksen mukaan aihepiiri, jolla saadaan eniten seurakunnassa riitaa. Monissa seurakunnissa on erilaisia tapoja liittyen esimerkiksi ulkonäköön, vaatetukseen tai tietynlaiseen käyttäytymiseen. Usein jos menee johonkin seurakuntaan, niin sanotaan, että saat uskoa armosta. Sen jälkeen tulee uskon kuuliaisuus, johon sekoitettaan seurakunnan erilaisia tapoja. Sitten aletaan vahtia toisia, että noudattavatko he näitä meidän seurakunnan sääntöjä. Nämä seurakunnan säännöt ja sellaiset opetukset, joille ei ole Jumalan sanan perustaa, saa unohtaa.

Paavali kirjoittaa uskon kuuliaisuudesta Roomalaiskirjeessä kaksi kertaa. Kirjeen aluksi hän kertoo, että hänet on erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa kansoissa. Kirjeen lopussa hän palaa asiaan kertomalla, että Jeesus Kristus on Jumalan salaisuus, joka on nyt saatettu tiedoksi kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaan saamiseksi. Uskon kuuliaisuus on siis Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen armossaan.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo tänäänkin omalle kohdalle, niin silloin me olemme kuuliaisia. Aamen.