Rakkaat
blogin lukijat, ajattelin tänään pohtia kiitollisuutta. Mistä minä tai mistä
sinä olet kiitollinen? Meillä jokaisella se lista on erilainen. Omalta
kohdaltani kun mietin kiitollisuutta, niin ensimmäisenä tuli mieleeni, että
Jeesus on minun syntini pessyt pois. Minä saan jättää ne kirkon alttarille, ja
Jeesuksen luo, olin sitten missä tahansa. Tänä päivänäkin me saamme ystävät
jättää Jeesuksen luo kaikki meidän synnit.
Viime
sunnuntain saarnatekstinä oli kertomus miehestä, joka oli maannut sairaana Betesdan
lammikon rannalla jo 38 vuotta. Se on pitkä aika. Jeesus tulee ja kysyy
mieheltä: Haluatko tulla terveeksi? Mies sanoo, että hänellä ei ole ketään
ihmistä, joka veisi hänet veteen silloin kun enkeli kuohuttaa vettä. Tässä käy
hyvin esille se, miten me silloin kun Jeesus Pyhän Henkensä kautta puhuttelee
meitä, niin me turvaudumme ihmisiin.
Jeesus
kuitenkin näyttää oman voimansa ja sanoo miehelle, nouse, ota vuoteesi ja
kävele. Jeesus paransi tämän miehen. Koska kyseessä oli sapatti, juutalaiset
sanoivat miehelle, että nyt on sapatti eikä silloin ole lupa kantaa vuodetta. Mies
vastasi siihen, että se, joka hänet paransi, käski hänen ottaa vuoteensa ja
kävellä. Juutalaiset tivasivat mieheltä, kuka hänen käski kantaa vuodetta ja
kävellä. Mies ei kuitenkaan tiennyt.
Myöhemmin Jeesus
tapasi miehen temppelialueella. Jeesus sanoi miehelle: ”Sinä olet nyt terve.
Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Ajattelen tästä,
että tuo mies oli tehnyt jotain vakavampaakin syntiä. Mutta se, ettemme me
uudelleen ajaudu eroon Jeesuksesta, on varmaan tässä tärkein pointti.
Näiden
ajatusten myötä toivotan kaikille rakkaille blogin lukijoille, että uskotaan
kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti