Kuvittelepa tilanne, että sinulla on kylän huonoin auto. Se on aivan ehdottomasti kylän surkein, romuin, ruosteisin auto ja ehkäpä sillä tavalla, ettei sitä ole edes katsastettu. Kylällä alkaa kulkea huhu, että kylään on tullut mies, joka on ostanut kaikkiin kylän autoihin bensaa niin, että sitä saa käydä tankkaamassa kylän huoltoasemalta ihan milloin vain ja niin paljon kuin sitä tarvitsee. Nyt kuitenkin sinulle tulee ajatus:
- Tämä mun auto, tää on niin romu, katsastamaton ja ruosteinen, ettei se henkilö oo varmaan tarkottanu, että sitä bensaa saa tällaiseen autoon. Kyllä se bensa on varmasti tarkoitettu noihin kalliisiin, uudempiin, paremmin säilyneisiin yksilöihin.
Eikö silloin olisi hienoa, jos sinun luoksesi tulisi naapurinmies joka sanoisi:
- Hei mä oon kuullu, että se on tarkottanu sen bensiinin aivan kaikenlaisiin autoihin. Se on vielä sellaista laatubensaa, että se on parempaa kuin mikään lyijytön bensa. Sitä voi tankata ihan kaikkiin autoihin ja se kyseinen herra on tarkottanu, että juuri sinäkin menisit tankkaamaan oman autosi.
Ajattelepa ystävä Herraa Jeesusta. Me monesti rukoillaan, että anna Herra mulle mun syntini anteeksi tai anna naapurin Martalle synnit anteeksi. Ystävä rakas, Jeesus on antanut meille kaikki synnit anteeksi, aivan kaikki. Meidän tulee vain uskoa se omalla kohdalla todeksi. Aivan samalla tavalla kuin miehen piti uskoa, että hänenkin autoonsa saa sitä bensaa, meidänkin täytyy vain uskoa Jeesuksen antaneen meille kaikki synnit anteeksi.
Hei Esko, hieno blogi ja hienoja ajatuksia! Jokainen meista joka omaa terveen omatunnon varmasti miettii toisinaan niita omia syntejaan, ja pohtii kelpaanko tallaisena kun olen? Tiedan ihmisia jotka oikeasti iloitsevat siita kun lahtevat kirkkoon ruokoilemaan ja kiittamaan kuluneesta- tai tulevasta viikosta. Ja myoskin heita, jotka kayvat kirkossa sen vuoksi etta pelkaavat saavansa rangaistuksen tehdessaan syntia. Katsoin hiljattain dogumentin jossa Suomalaiselta Papilta kysyttiin, etta menettaisiko Kirkko seuraajiaan mikali ihmisille kerrottaisiin, etta kaikesta huolimatta he paasevat taivaaseen Jumalan lahelle, kun heidan fyysinen keho lakkaa elamasta taala maan paalla? Vaikka itse en koe kuuluvani mihinkaan uskontoryhmaan (vauva kasteessa sain evankelis-luterilaisen kasteen, ja myohemmin mentyani naimisiin Yhdysvaltalaisen mieheni kanssa minut kastettiin Rooman Katolliseksi) koen silti aina uskoneeni Jumalaan. Usko Jumalaan on minulle sama asia kuin Usko itseeni. Minua kiehtoo uskon asiat ja jaan mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi Esko ja toivon oppivani uusia nakokantoja Uskon asioissa, joita minulla ei viela ole. Onnea uudelle Blogille!
VastaaPoistaTodella hyvä tapa kertoa armon ihmeellisyyden ihanuudesta
VastaaPoista