Vähän kerrallaan!

Oletko, ystävä, lapsena pyytänyt jotakin sellaista, mitä et ole saanut äidiltäsi tai isältäsi? Lapsuudessani meille oli rakennettu uusi omakotitalo, jonka seurauksena pihalla oli monenlaista puukalikkaa. Pienenä poikana pyysin isältäni aikuisten puukkoa saadakseni veistellä jotain. Tämä toiveeni ei täyttynyt. En saanut aikuisten puukkoa.

Muistan myös omat lapseni silloin, kun he olivat pieniä. Usein tuli pyyntöjä, joihin en isänä voinut suostua. Varsinkin pojilla oli pienenä usein halu lähteä vähän kauemmas kuin oli lupa mennä. Iän ja taitojen lisääntyessä niin siinä toimittiinkin, että annettiin vähän kerrallaan, mutta vain vähän, uutta aluetta. Ensin oli hiekkalaatikko ja piha-alue, kortteli, lähipuisto jne., sen mukaan miten taidot olivat kehittyneet.

Olet varmaankin pyytänyt Jeesukselta rukouksessa jotain sellaista, mitä et ole saanut, ja mieleesi on tullut, että ei hän minua kuule. Itse olen rukoillen pyytänyt joitakin asioita elämääni, jotka eivät silloin ole toteutuneet. Ajatuksissani olen ollut murheellinen: Ei Herra minua kuullut.

Nyt kuitenkin myöhemmin olen huomannut, kuinka viisas Jeesus on ollut, kun ei ole silloin vastannut rukouksiini myöntävästi. En olisi ollut valmis pyytämääni asiaan. Nyt, ystäväni, haluan tänäänkin rohkaista sinua: Kyllä Jeesus tietää mitä sinä tarvitset, ja myös kuulee rukoukset, siitä saat olla varma. Uskotaan tänäänkin itsemme Jeesuksen armon kautta Jumalan lapsiksi, saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna Herrassa.