Tekoja vai armoa

Armoa ja rauhaa tähänkin hetkeen. Ajattelin muutaman sanan kirjoittaa harhaopeista. Meidän tulee muistaa tänäänkin ne vaarat, mitä niissä on. Tänä aikana harhaopettajat tulevat usein valkeuden enkeleinä ja näyttävät tosiuskovilta. Nuorena aikuisena aloin käydä erään uskonnollisen ryhmän seuroissa. Aluksi heidän hyvinkin konkreettiset ohjeensa tuntuivat helpoilta. Varsinkin minulle, joka en tiennyt mitään uskonnoista, puhumattakaan uskosta Jeesukseen. Vie taulusi, televisiosi, kultakorusi ym. turhuus pois ja lista vain jatkui. Mummot ja nuoretkin naiset olivat huivi päässä kokouksissa ja miehillä oli puku ilman solmiota. Korujakaan ei sopinut käyttää. Minulla itselläni ei ollut mitään kokemusta uskonnollisista ryhmistä. Tuntui hienolta kuulua tosiuskovien joukkoon. Olihan minulle liikkeessä kerrottu, että vain heidän joukossaan pelastuu.

Oltuani liikkeessä jo jonkin aikaa tilanteeni vain paheni ja omatuntoni syytti minua. Saarnamies kehotti minua rippituoliin, jossa voin kertoa kaikki syntini. Sama saarnamies kertoi, kuinka pitää olla tarkka puhuessa rippituolissa. Hän kertoi esimerkin miehestä, joka kuolinvuoteella sanoi saatanalle: puhuttu, puhuttu, puhuttu. Siitä alkoi minun kierteeni rippituolissa. Voit vain kuvitella tilanteen, jossa pitää muistaa kaikki pahuus, mitä olet tehnyt ennen ja nyt.  Oltuani liikkeessä muutamia vuosia huomasin itse kaiken sen mahdottomuuden, mitä siihen liittyy. Vaikeutena näissä ryhmissä on se, että harhaopit opettavat oppejaan, mutta eivät Jeesusta ilman tekoja eli eivät usko Jeesuksen armoon ilman omaa ansiota. He kyllä puhuvat armosta, mutta kuitenkin vaativat tekoja. Varoitan sinua ystäväni menemästä kokouksiin, missä ei saarnata Jeesusta ilman ehtoja. Armo on Armoa ja sitä et voi ansaita. Pelastusasiassa on vain yksi oppi: Jeesus pelastaa armosta. Nämä liikkeet puhuvat kylläkin hyvistä asioista, mutta ne asiat eivät voi meitä pelastaa. Huomasin piirteen mikä liittyy harhaoppeihin: silmukka, joka laitetaan ympärillesi ensihetkessä, alkaa vain kiristyä koko ajan lisää ja lisää. Ainoastaan rohkea päätös lähteä ja jättää liike oli minun pelastukseni. Luettuani vuosia Lutheria ja teologisia tekstejä ymmärsin jotain Armosta, mutta en osannut laittaa Armoa elämääni. Minulle kirkko ja ehtoollinen, sekä seurakunnan Alfa-kurssi ja raamattupiiri ovat olleet johdatus todelliseen Armo-uskoon. Usko ystäväni tänäänkin kaikki synnit anteeksi ilman omaa hyvyyttäsi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.