Taivaan Isän lapsena

Minulla ei ikinä ollut läheistä suhdetta nyt jo kuolleeseen isääni. Aikuisena olen ymmärtänyt, että hänellä oli monia ongelmia, jotka aiheuttivat sen, ettei hän pystynyt osoittamaan rakkautta meille lapsille. Siitä huolimatta minulla on pikkulapsesta saakka ollut rakastava taivaan Isä. Luulen, että pyhäkoulunopettajani Emma-mummo oli se ihminen, joka kertoi minulle, että taivaan Isä rakastaa minua. Juttelin taivaan Isälle kaikki asiani ja olin varma, että Hän kuuntelee minua. Viihdyin hyvin sellaisissa maatilan töissä, joissa sain olla yksin ja siellä juttelin asioitani taivaan Isälle. Pyhäkoulussa lauloimme myös laulua ”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan”. Siitä tuli minulle hyvin tärkeä laulu, jota lauloin mielessäni aina, kun minua pelotti. En silloin ymmärtänyt mitään synnistä ja syntien anteeksiannosta, mistä laulun kolme ensimmäistä säkeistöä puhuvat, vaan minulle tärkeitä olivat kaksi viimeistä säkeistöä, joissa kerrotaan taivaasta. Koen olevani etuoikeutettu, sillä olen saanut uskoa taivaan Isään ja Jeesukseen pikkulapsesta saakka.

Nuorena aikuisena minulle tuli uskonkriisi, kun tutustuin ihmisiin, jotka kysyivät, koska olen tullut uskoon ja kertoivat omasta uskoon tulostaan. Ei minulla tällaista kokemusta ollut. Yritin epätoivoisesti miettiä hetkeä, jolloin olisin tehnyt uskonratkaisuni ja keksinkin sellaisen. Mutta omaa keksintöä se oli. Meni vuosia tällaisen suorittamisen kanssa, jolloin koetin tehdä uskosta oman päätökseni ja uskonelämästä kilvoitusta. Onneksi Isä puuttui tähän pelleilyyni. Sain ymmärtää, että usko rakastavaan Jumalaan ja Golgatan ristillä syntini sovittaneeseen Jeesukseen on armoa. Minä en itse valinnut uskoa, vaan sain sen lahjaksi. Olisi Jumalan pilkkaamista, jos tekisin siitä oman päätökseni. Olen saanut syntyä Jumalan lapseksi ilman omaa päätöstäni. Ei luonnollinenkaan lapsi itse päättänyt syntyä perheeseensä, vaan vanhemmat hänet saivat aikaan ja synnyttivät. Tämän tiedostaminen vapautti minut uudelleen siihen lapsen uskoon, jossa sain jutella Isälle kaikki asiani. Minun ei enää tarvinnut yrittää kelvata Hänelle omalla elämälläni. Onhan Hän minun rakastava Isäni. Kyllä Hän ymmärtää, että mokaan usein. Hän opastaa minua, sallii epäonnistumiset ja antaa anteeksi. Jää ystäväni sinäkin lepäämään taivaan Isän huolenpitoon. Hän rakastaa sinua!