Muutimme
muutama-aika sitten omakotitaloon, jossa on varaava takka. Luonnollisesti kun
meillä on tällainen takka, olemme joutuneet tilaamaan siihen koivuklapeja. Takkatulta
katsellessani olen miettinyt koivun matkaa klapeiksi ja niiden palamista. Koivut
on täytynyt kaataa ennen kasvukautta, ettei niissä ole silloin vettä. Puun on
täytynyt luovuttaa kaikki vesi pois. Koivu kaadetaan ja sitten sen annetaan
vielä kesä kuivua halkaistuna. Myös sen olen huomannut, että kun laittaa
takkaan puita, niin pyöreä puu ei syty ja varsinkin, jos se on märkä, niin se
ei syty ollenkaan. Täytyy olla halkaistuja puita, jotta ne saa syttymään. Kun
koivuklapiin tekee pikkuisen sellaista rosoa, kiehisiä, niin se syttyy hyvin,
mutta jos sen pinta on ihan sileä, niin siihen on vaikea saada tulta.
Miten tätä
sitten voisi soveltaa uskonasioihin. Ajattelen sillä tavalla, että meidän usko
on kuin tuo koivuklapi. Jumala valitsee ajankohdan, jolloin Hän ottaa meidät
käyttöönsä. Hän tekee meistä sellaisia klapeja, joiksi me itse kukin olemme
sopivia. Jumala on se, joka meidät pilkkoo ja Hän sallii meihin säröjä. Silloin
kun meissä on tällaisia säröjä ja olemme omasta puolestamme kuivia, hengellisesti
tyhjiä, niin silloin Jumala pääsee meissä vaikuttamaan. Silloin meihin pääsee
Jumalan Henki, joka saa meissä aikaan hengellisen kasvun. Aivan samoin kuin
koivuklapi palaa siellä takassa, niin meistä, silloin kun Pyhä Henki saa
polttaa, palaa kaikki oma hyvyys ja pahuus pois. Ainut mikä jää jäljelle on
puhdas usko Jeesuksen armoon.
Jos ystävä olet
tänään ahdistunut ja vaivattu, niin sinä saat uskoa, että Pyhän Hengen tuli on
sinussa jo aloittanut työnsä. Hän polttaa sinusta pois sen, mikä on sinun omaa uskonnollisuuttasi
ja yritystä kelvata Jumalalle omilla teoillasi. Pyhä Henki antaa sinulle uskon ja luottamuksen
siihen, että Jeesus on Golgatan ristillä jo kaiken sovittanut. Ole hyvässä
turvassa ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden. Aamen.
Elsa veijalainen Minä lapena jouduin tekemään klapeja metsästä asti. Meitä jäi äidille 4 alaikäistä lasta kun isä kuoli. Ja jäätiin puoliorvoksi. Ei tullut eikä mennyt vettä. Minkä itse kantoi. Ei ollut sähköjä. Kiviset pienviljelijän pellot. Muutama lelmä ja hevonen sekä pientäkarjaa. Eikä meillä tarvinnut koskaan märkiä puita laittaa uuniin tai hellaan.
VastaaPoistaElsa on kaste nimi. Ja se riittää. Kun jotkut ihmiset sanoi että eikö sulla ole muita nimiä niin minä menin Maistraattiin. Ja otin viivan kanssa niin sain 4 nimeä. Äiti oli Helmi. Joten minäkin sen nimen otin.
VastaaPoistaTämä sai minut taas kerran miettimään, millaiseksi elämäni olisi voinut muodostua, jos olisin jo nuorena saamaani kutsua noudattanut …Mutta KIITOS Herralle, hän kutsui uudelleen!
VastaaPoista