Helposti mietimme menneitä tai suunnittelemme tulevaisuutta. Tähän päivään, tähän hetkeen pysähtyminen on joskus vaikeaa. Kun elämässä on monta rautaa tulessa, kiirettä, tehtäviä asioita, emme pysähdy miettimään, saati sitten rukoilemaan tai hiljentymään Jumalan edessä. Mikä onkaan lopulta tärkeää?
Jumala tietää huolemme,
kiireemme ja kaiken. Hän on myös pitkämielinen ja rakastava suhteemme. Hän ei
tarvitse meitä mutta meille olisi hyväksi huomata, että tarvitsemme Häntä, ihan
kaikkeen.
Surun keskellä elävä sanoo
usein elävänsä tunnin tai päivän kerrallaan. Elämä on pysähtynyt, muuttunut.
Ihmisen ajatukset ja arvomaailma ovat muuttuneet, voimavarat vähentyneet, ehkä
kiire on hävinnyt. Silloin helpommin käännymme Jumalan puoleen ja saamme
lohdutusta tähän hetkeen.
Jumalan aikakäsitys on sellainen, jota en pysty ymmärtämään, mutta
elämämme pituus on kuitenkin hyvin lyhyt. Siksi jokainen päivä on tärkeä. Se on
kuin lahja ja mahdollisuus. Saan käyttää sen Jeesuksen seurassa ja
johdatuksessa. Hän on luvannut meille tulevaisuuden ja toivon, ikuisen elämän
Hänen yhteydessään, ikuisessa ilossa ja valkeudessa. Tämä hetki voi siis olla
rauhaa ja iloa tulvillaan, kun voimme olla rakkaan Jeesuksen seurassa. Meidän
ei tarvitse murehtia vaan saamme luottaa hänen huolenpitoonsa tässä ja nyt,
aina ja ikuisesti.
Hän antaa rauhan ja ilon
VastaaPoistaKiitos 🙏Amen
VastaaPoista