lauantai 5. toukokuuta 2018

Hyvässä hoidossa


Tein kukkapenkin kevätsiivousta siinä vaiheessa, kun osa kukista oli alkanut kasvaa. Osa oli jo täydessä kukassa ja niiden vierestä ja keskeltä otin varovasti kuivuneita lehtiä pois. Osa penkistä oli vielä mullalla eikä siinä näkynyt mitään. Koska olemme muuttaneet tähän taloon vasta syksyllä kasvukauden päätyttyä, en tiedä, tuleeko sieltä jotain, onko kukat siitä kohtaa kuolleet talven aikana vai onko siinä kenties ollut kesäkukkia, joiden tilalle täytyy istuttaa uusia. Yhteen reunaan oli tuuli kasannut ison kasan kuivuneita koivun lehtiä. Otin haravan ja ihan rivakasti huiskaisin kasan pois. Kasan alta paljastui kukkien alkuja. Ne olivat lähteneet kasvamaan vinoon painon alla eivätkä muutenkaan kovin hyviltä näyttäneet. Luulen, että ne kuitenkin nyt alkavat voimistua ja kohta myös kukkia, kun saavat sopivaa hoitoa ja auringon valoa.

Kukkapenkkiä hoitaessani aloin ajatella itseäni Jumalan hoidossa. Olen vähän kuin tuo kukkapenkki. Jotkut osat minussa ovat saaneet sopivasti valoa ja lämpöä ja kukkivat tuoden toivottavasti iloa lähimmäisilleni. Sitten on niitä asioita, joiden päällä on iso kasa törkyä. Pyhä Henki alkaa vähitellen puhdistaa kuollutta pois ja tehdä tilaa uudelle Hänen vaikuttamalleen kasvulle. Voi olla, että joskus mekin koemme tuollaisen rajun puhdistuksen niin kuin minun haravoimiseni. Usein kuitenkin puhdistaminen on hellävaraista pienin askelin tapahtuvaa muutosta. Jotkut asiat ovat vielä piilossa odottamassa kasvua. Isä kyllä tietää, mitä minussa on ja antaa kasvun ajallaan. Pyhä Henki myös istuttaa uutta ja antaa sille kasvun.

Minulle tuli hyvin levollinen olo, kun noita asioita työnteon lomassa mietiskelin. Ajattelen, että olen hyvässä hoidossa. Minun ei tarvitse itse yrittää itseäni parannella. Jeesuksen pelastamana olen saanut Pyhän Hengen, joka ohjaa elämääni. Olen vapaa elämään sellaista kristityn elämää, jonka Hän minussa vaikuttaa. Minun ei tarvitse olla samanlainen kuin joku toinen. Jokainen kukkapenkkikin on erilainen ja vielä enemmän me ihmiset. Saamme kukkia juuri omanlaisinamme. Jää ystäväni Herran iloon!

2 kommenttia:

  1. Kiitos!

    KATKERUUDEN JUURET

    Minulla on isohko kasvimaa. Usein käännän lisää uutta maata ja kunnostan vanhaa. Aina en viitsi olla niin tarkka rikkaruohojen keräämisen suhteen. Usein ovat rikkaruohot jäänyt keräämättä. Mutta sekin työ on joskus tehtävä, muutoin viljelemisestä ei tule mitään. Lievä pakokauhu on usein vallannut mieleni. Miten viitsin ja jaksan käydä tähän työhön.

    Jokainen samaa työtä tehnyt tietää, kuinka vaikeata on voikukkaa, juolavehnää tai ohdakkeita ynnä muita syväjuurisia kasveja saada pois kokonaan. Jos pienikin pala jää maahan, niin kohta se taas tuppaa esiin. Rikkaruohot tulisikin kitkeä pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin niiden juuret ehtivät työntyä syvälle maaperään.

    Mekin olemme Jumalan viljelysmaa. Paavali sanoo: ” Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus” (1.Kor.3:9).

    Katkeruus ja riitaisuus sydämessä saa aikaan epäjärjestystä ympäristössä ja kaikkinaista pahaa menoa (Jaakob 3:16). Tällaisista ihmisistä Paavali sanoo:”Heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä” (2.Tim.2:17).
    Jos katkeruus ja viha on saanut vallata ihmismielen, sitä on vaikea saada kitketyksi pois.
    Nuhdellessaan fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta (Matt. 15:1-20), Jeesus sanoo: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (13).

    Ottakaamme itse kukin vaarin Hebrealaiskirjeen kirjoittajan kehoituksesta: ".....ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,...” (Hebr. 12:15).

    Huolehditaan ensin pois rikkaruohot omista viljelysmaistamme, niin maallisessa kuin hengellisessäkin mielessä.
    Perkuutyötä riittää!

    VastaaPoista