Tein
kukkapenkin kevätsiivousta siinä vaiheessa, kun osa kukista oli alkanut
kasvaa. Osa oli jo täydessä kukassa ja niiden vierestä ja
keskeltä otin varovasti kuivuneita lehtiä pois. Osa penkistä oli vielä mullalla
eikä siinä näkynyt mitään. Koska olemme muuttaneet tähän taloon vasta syksyllä
kasvukauden päätyttyä, en tiedä, tuleeko sieltä jotain, onko kukat siitä kohtaa
kuolleet talven aikana vai onko siinä kenties ollut kesäkukkia, joiden tilalle
täytyy istuttaa uusia. Yhteen reunaan oli tuuli kasannut ison kasan kuivuneita
koivun lehtiä. Otin haravan ja ihan rivakasti huiskaisin kasan pois. Kasan alta
paljastui kukkien alkuja. Ne olivat lähteneet kasvamaan vinoon painon alla
eivätkä muutenkaan kovin hyviltä näyttäneet. Luulen, että ne kuitenkin nyt
alkavat voimistua ja kohta myös kukkia, kun saavat sopivaa hoitoa ja auringon
valoa.
Kukkapenkkiä
hoitaessani aloin ajatella itseäni Jumalan hoidossa. Olen vähän kuin tuo
kukkapenkki. Jotkut osat minussa ovat saaneet sopivasti valoa ja lämpöä ja
kukkivat tuoden toivottavasti iloa lähimmäisilleni. Sitten on niitä asioita,
joiden päällä on iso kasa törkyä. Pyhä Henki alkaa vähitellen puhdistaa
kuollutta pois ja tehdä tilaa uudelle Hänen vaikuttamalleen kasvulle. Voi olla,
että joskus mekin koemme tuollaisen rajun puhdistuksen niin kuin minun
haravoimiseni. Usein kuitenkin puhdistaminen on hellävaraista pienin askelin
tapahtuvaa muutosta. Jotkut asiat ovat vielä piilossa odottamassa kasvua. Isä
kyllä tietää, mitä minussa on ja antaa kasvun ajallaan. Pyhä Henki myös
istuttaa uutta ja antaa sille kasvun.
Minulle tuli
hyvin levollinen olo, kun noita asioita työnteon lomassa mietiskelin.
Ajattelen, että olen hyvässä hoidossa. Minun ei tarvitse itse yrittää itseäni
parannella. Jeesuksen pelastamana olen saanut Pyhän Hengen, joka ohjaa
elämääni. Olen vapaa elämään sellaista kristityn elämää, jonka Hän minussa
vaikuttaa. Minun ei tarvitse olla samanlainen kuin joku toinen. Jokainen
kukkapenkkikin on erilainen ja vielä enemmän me ihmiset. Saamme kukkia juuri
omanlaisinamme. Jää ystäväni Herran iloon!
Kiitos !
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaKATKERUUDEN JUURET
Minulla on isohko kasvimaa. Usein käännän lisää uutta maata ja kunnostan vanhaa. Aina en viitsi olla niin tarkka rikkaruohojen keräämisen suhteen. Usein ovat rikkaruohot jäänyt keräämättä. Mutta sekin työ on joskus tehtävä, muutoin viljelemisestä ei tule mitään. Lievä pakokauhu on usein vallannut mieleni. Miten viitsin ja jaksan käydä tähän työhön.
Jokainen samaa työtä tehnyt tietää, kuinka vaikeata on voikukkaa, juolavehnää tai ohdakkeita ynnä muita syväjuurisia kasveja saada pois kokonaan. Jos pienikin pala jää maahan, niin kohta se taas tuppaa esiin. Rikkaruohot tulisikin kitkeä pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin niiden juuret ehtivät työntyä syvälle maaperään.
Mekin olemme Jumalan viljelysmaa. Paavali sanoo: ” Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus” (1.Kor.3:9).
Katkeruus ja riitaisuus sydämessä saa aikaan epäjärjestystä ympäristössä ja kaikkinaista pahaa menoa (Jaakob 3:16). Tällaisista ihmisistä Paavali sanoo:”Heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä” (2.Tim.2:17).
Jos katkeruus ja viha on saanut vallata ihmismielen, sitä on vaikea saada kitketyksi pois.
Nuhdellessaan fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta (Matt. 15:1-20), Jeesus sanoo: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois” (13).
Ottakaamme itse kukin vaarin Hebrealaiskirjeen kirjoittajan kehoituksesta: ".....ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,...” (Hebr. 12:15).
Huolehditaan ensin pois rikkaruohot omista viljelysmaistamme, niin maallisessa kuin hengellisessäkin mielessä.
Perkuutyötä riittää!
Juuri näin
VastaaPoista