Tuhlaajapojan paluu

Rakas ystävä, haluan tervehtiä sinua Jumalan armolla ja rauhalla. Luin tässä Luukkaan evankeliumin 15. lukua ja siinä Jeesus kertoo meille tutun vertauksen tuhlaajapojasta. Kertomusta pohtiessani tuli mieleeni, kuinka kaikki me olemme niitä tuhlaajapoikia ja -tyttäriä ja kuinka Jumala antoi ainoan Poikansa, ainoan uhrin, joka pystyi sovittamaan meidän syntimme.

Kertomuksessa on myös toinen poika, vanhempi veli. Isä oli myös hänelle ne pidot järjestänyt, kun tuo maailmalla omaisuutensa tuhlannut poika oli palannut kotiin, mutta tämä ei halunnut tulla moisiin juhliin. Hän ei hyväksynyt isän sovintotyötä, vaikka isä meni itse ulos häntä vastaan ja pyytämään häntä mukaan syömään ja nauttimaan sovintoateria, joka syödään tämän nuoremman pojan palaamisen johdosta. Tänäänkin, jos joku koettaa omilla ansioillaan kelvata Jumalalle, hän on kuin tuo vanhempi poika, joka ei armoa tarvitse.

Jeesuksen vertauksissa on aina pelastukseen liittyvä sanoma. Tässä isä kuvaa Jumalaa ja siinä on neljä kohtaa, jotka erityisesti haluan nostaa esille. Ensiksi kun poika pyytää perintöä lähtiessään maailmalle, niin se tarkoitti siinä kulttuurissa sitä, että poika toivoi isän kuolemaa. Isä joutui syvästi loukatuksi, kun poika pyysi etukäteen perintöään, vaikka isä oli elossa. Toiseksi poika myi perimänsä omaisuuden naapureille, jolloin koko kylä sai tietää, mitä poika oli tehnyt ja isä tuli häväistyksi koko kylän silmissä.

Kolmas kohta on, kun poika palaa kaiken omaisuutensa tuhlanneena takaisin kotiin, niin isä juoksee poikaa vastaan. Tuohon aikaan miehillä oli maahan saakka ulottuva kaapu, jonka helmat täytyi nostaa ylös, jos se päällä aikoi juosta. Tuo isä kokosi kaavun helmat ja paljasti näin säärensä muiden ihmisten nähden, mikä oli myös häpeällistä. Tuo isä oli kuitenkin niin onnellinen pojan paluusta, että hän juoksi poikaansa vastaan. Poika tajusi siinä yhteydessä, että hän saa edelleen olla oman isänsä rakas lapsi. Neljäs kohta on se, kun isä järjesti pojalle pidot, niin hän kutsui sinne kaikki kyläläiset, mutta hänen vanhempi poikansa ei suostunut tulemaan ollenkaan. Näin hän nolasi isänsä pahemmin kuin tuo nuorempi poika.

Kun tuhlaajapoika lähti sieltä sikojen luota, hän silloin vielä ajatteli, että hän voisi tulla isälle palkolliseksi. Hän ajatteli, että voisi jotenkin korvata isälle velkaansa. Mutta isän toiminta pojan palatessa sai aikaan sen, että poika tajusi, ettei hän voi mitään isälle maksaa, vaan hän saa olla isän poika. Samalla tavalla mekin saamme yksin armosta syntimme anteeksi. Saamme luottaa, että jokainen katuva ja Jumalalle syntisyytensä tunnustava saa Jeesuksen armon omalle kohdalleen ja on hyvässä turvassa.