Veren suoja

Armoa ja rauhaa rakas ystävä tähän päivään. Löysin aivan erityisen lohdullisen kohdan Vanhasta Testamentista 2. Moos. 12:13 ”Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.” Tässä on kyse tilanteesta, jossa Jumala aiheutti Egyptissä vitsauksia, jotta faarao päästäisi israelilaiset lähtemään pois. Kymmenennessä vitsauksessa Jumala oli sanonut surmaavansa kaikki ihmisten ja eläinten esikoiset. Jumala kuitenkin kertoi pelastuskeinon, jota noudattamalla Hän ei tule surmaamaan lapsia. Jumala käski laittaa karitsan verta oven pieliin sekä yläkamanaan. Ne ihmiset, jotka olivat näiden talojen sisällä, olivat turvassa, sillä näihin taloihin Jumala ei mennyt. Niiden ihmisten esikoislapset, jotka eivät olleet verellä merkityissä taloissa sisällä, Jumala tuhosi.

Tämä karitsan veri kuvaa Jeesuksen sovintoverta. On tärkeää huomata, että Jumala ei mennyt katsomaan keitä taloissa oli sisällä. Sisällä olijoiden joukossa oli niin elämässään onnistuneita kuin epäonnistuneitakin, mutta sillä ei ollut merkitystä. Ratkaisevaa oli ainoastaan, oliko ihminen veren suojassa vai ei. Nämä ihmiset olivat suojassa taloissa, koska olivat uskoneet Jumalaa ja merkinneet talonsa karitsan verellä. Samalla tavalla tänä päivänä me, jotka turvaamme Jeesuksen veren suojaan, saamme olla turvassa. Me saamme luottaa siihen, että pääsemme kerran taivaan kotiin. Sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvin olemme elämässämme onnistuneet, vaan aivan samoin kuin näissä taloissa oli monen laista väkeä ja ratkaisevaa oli ainoastaan, että he luottivat pihtipieliin sivellyn veren suojaan, niin samalla tavalla meillekin Jeesuksen veri riittää.

Sinä ystävä, joka epäilet, että kuuluuko Jeesuksen armo sinulle, niin ajattele noita israelilaisia Egyptissä. He olivat ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Kuka oli tehnyt mitäkin. Ainut, mikä erotti heidät Jumalan vitsauksista, oli, että he luottivat veren suojaan ja Jumalan armoon. Ollaan hyvässä turvassa ja uskotaan tänäänkin, että Jeesuksen sovintoveri, jonka Jumala on meille antanut eli uhrannut ainokaisen Poikansa, riittää meille. Uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Etsikkoaika

Rakas ystävä, olen miettinyt sellaista käsitettä kuin etsikkoaika. Etsikkoaika on usein ymmärretty sillä tavalla väärin, että Jumala kutsuisi vain jonain tiettynä aikana ihmistä. Raamatussa etsikkoajasta puhutaan Luukkaan evankeliumin luvussa 19 jakeessa 44, jossa Jeesus profetoi Jerusalemin tuhoa: he eivät jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi. Vuonna 70 keisari Tituksen aikana Jerusalem sitten tuhottiin täydellisesti. Toinen kohta, jossa Raamatussa puhutaan etsikkoajasta, tai tarkemmin etsikkopäivästä, on 1. Pietarinkirje 2:12. Siinä Apostoli sanoo, että pakanat teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä. Näistä Raamatun kohdista ensimmäisessä Jeesus on maan päällä ja ennustaa sitä, miten vanhan liiton ihmiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan. Pietarin kirjeen kohta ennustaa tulevaa, Jeesuksen toista tulemista.

Totuus etsikkopäivästä on, että se on joka päivä. Joka päivä meillä on armo uus ja Jumala etsii meitä. Me emme näe, missä Pyhä Henki juuri nyt työtään tekee, mutta joka tapauksessa siellä, missä Sanaa puhutaan. Se voi olla raamattupiiri tai naapurin mies, joka puhuu Jeesuksesta tai itse Raamattua lukemalla tai vaikka netistä kuuntelemalla. Sanan kautta Pyhä Henki vaikuttaa uskoa Jeesukseen.

Jos ajatellaan, että etsikkoaika on vain kaksi tai kolme kertaa elämän aikana, jolloin Jumala kutsuu, niin ihmiset joutuvat epätoivoon. Näin ei ystävät ole. Jumalan Pyhä Henki ei toimi niin, että ihminen voisi valita päivän, jolloin hän uudestisyntyy, vaan niin kuin Raamattu sanoo: Te ette valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät (Joh. 15:16). Jumalan Pyhä Henki synnyttää meissä Sanan ja sakramenttien kautta uskon Jeesukseen syntien sovittajana siellä, missä Hän haluaa eikä ihminen voi sitä itse ottaa. On myös tärkeää muistaa, että kaste, ehtoollinen ja Raamatun Sana ovat niitä, joissa Pyhä Henki toimii. Siinä mielessä meidän koko elämämme on etsikkoaikaa. Mutta on niin, että missä me aikamme kulutamme, niin siellä on meidän sydämemme. Jos viihdymme baareissa tai jalkapallokentän reunalla ja jätämme Jumalan Sanan kuulon pois niin silloin voi käydä niin, että emme kuule Jeesuksen kutsua. Sitten etsikkoaika on ihmiseltä ohi, kun hän kuolee. Jos tämän elämän aikana ei ole halunnut kuulla Jeesuksen kutsua eikä ole suostunut ottamaan Jeesusta sydämeensä, niin silloin etsikkoaika on ohi. Mutta Jeesus kyllä kutsuu joka päivä.

Minä uskon, että kaikki ne, jotka tätä lukevat ovat käyttäneet etsikkoaikansa hyvin ja ovat kuulleet Pyhän Hengen kutsun. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Me saamme luottaa siihen, että Jeesus vie meidät perille iankaikkiseen elämään.

Tuomiolla

Elämässä on erilaisia vaiheita. Itsellä ja miehellänikin on ollut vuoden aikana tärkeää nähdä vanhoja tuttuja ja sukulaisia. Olemme ihan tietoisesti järjestäneet tapaamisia läheisten kanssa aikojen takaa ja jopa sukulaisten kanssa, joita on nähnyt vain lapsena tai jopa ei koskaan ennen. Aikamatkoja kymmenien vuosien taa on ollut hyvä tehdä. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei se niin helppoa ole ollut. Arvaatte varmaan, että myös erilaiset henkiset haavat aukeavat ja kipeitäkin muistoja nousee pintaan. Elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Toisaalta on ollut myös ihania jopa iloisia ja parantavia kohtaamisia. Olen kyllä tämän kokemuksen perusteella sitä mieltä, että kun itse on siihen valmis, kannattaa tällainen aikamatka menneisyyteen tehdä.  

    Kerron erään esimerkin kesästämme. Tapasimme nimittäin ihmisiä tosi paljon ja auton mittariin tuli tuhansia kilometrejä. Äidin, siskon ja siskon tyttären sekä mieheni kanssa kävimme juhannusajelulla paikkakunnalla, jossa lapsena asuimme. Kävimme jopa rakennuksessa, jossa asuin alle kouluikäisenä eli perheemme asui. Rakennukset olivat olemassa ja jopa aika saman näköisiä. Menimme vain pihaan ja saimme katsella ja keskustella nykyisten omistajien kanssa. Hetken koin monia tunteita...hyvää oloa ja muistoja. Läheiset talot ja pihapiirit olivat ja ovat minulle rakkaita muistoja. Kaiken lisäksi kohtasimme useita ihmisiä, joihin minulla on vahva tunneside ja jotka toivat tunnekokemuksia yli viidenkymmenen vuoden takaa. Se pieni maalaiskylä on toiminut kasvualustana minullekin ja jotenkin lause "kylä kasvattaa" on totta kohdallani. Ehkä silloin ja pienessä kylässä oli sitä yhteisöllisyyttä, läheisyytä, jota nykyään kovasti kaivataan. Muistan myös pyhäkoulun, jonka aloitin siellä jo tosi varhain, koska naapurin mummo sitä piti. Tästäkin olen tosi kiitollinen ja toivoisin sitä lapsille tänäkin päivänä. Kaikki tämä luo turvallisuutta ja yhteyttä toisiin ja Jumalaamme. Itselleni toivoisin kaikissa kohtaamisissa Jeesuksen rakkauden vaikutusta, ihmisten katsomista rakkaudellisten silmälasien läpi.Tiedän ettei se ole minulle mahdollista ilman Jeesusta, joka voi pelastaa meidät pahuuden ja syyllisyyden vallasta. Olkaa valmiit armahtamaan, niinkuin teidän Isännekin armahtaa ( Luuk. 6).  Lopuksi sain vielä käydä uimassa minulle tärkeässä joessa ja järvessä. Unohtumaton päivä...kiitos Jeesus.

    Monet asiat herättävät myös syyllisyyttä, ahdistusta...en ole ollut hyvä lapsi tai hyvä äiti. Aina ei voi taata, että lasten kasvuympäristö on turvallinen. Se on monista tekijöistä kiinni. Kipeätkin asiat on jossain vaiheessa hyvä kohdata mutta on myös täkeää löytää ne kantavat, itselle tärkeät ihmiset ja asiat ja lopulta Jeesus, joka meitä on luvannut kantaa vaikeuksissammekin. Me voimme tuomita itsemme tai toisemme hyvin helposti. Tuomiovalta  kuitenkin kuuluu Jumalalle. Luukkaan evankeljumissa luvussa 6 sanotaan: Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syylliseksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

  Me emme kuitenkaan voi toimia miten tahansa toisiamme vastaan. Olemme vatuussa teoistamme. Anteeksiantaminen itselle tai toisille ei ole helppoa. Meillä on armollinen, rakastava, pitkämielinen Jumala. Tärkeää on uskoa Häneen, katsoa Kristukseen ja kulkea hänen johdatuksessaan, niin emme joudu harhaan ja olemme turvassa, armossa ja ehkä kykenemme myös anteeksiantoon. Luukkaan evankeliumista vielä luku 6: Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niinkuin te mittaatte, niin teille mitataan; Samassa luvussa sanotaan vielä: Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 

  Jeesuksen rakkaus on vertaansa vailla meitä ihmisiä kohtaan. On tärkeää, että ymmärrämme vajavuutemme, heikkoutemme mutta on vieläkin tärkeämpää löytää Kristus elämäämme, pelastajaksemme. Hänen rakkautensa antaa anteeksi pahuutemme. Yksikään ihminen ei ole synnitön mutta Jeesus voi meidät puhdistaa anteeksiannollaan, kun vain sitä Häneltä pyydämme.   Hän antaa sinulle vapauden ja ikuisen elämän Hänen kanssaan taivaan kodissa.
   Kiitos tästä kesästä Jeesus...iloisista ja vaikeistakin hetkistä.

Jeesus avaa korvat kuulemaan

Armoa ja rauhaa tähän hetkeen sinulle ystävä. Markuksen evankeliumissa kerrotaan kuurosta miehestä, jonka hänen ystävänsä toivat Jeesuksen luo. Ystävät pyysivät Jeesusta laittamaan kätensä miehen päälle. Varmaankin he olivat nähneet tai kuulleet Jeesuksen sillä tavalla parantaneen ihmisiä. Jeesus toimi kuitenkin toisin. Hän asetti sormensa kuuron korviin, sylkäisi ja kosketti miehen kieltä. Sitten Jeesus katsahti taivaalle ja sanoi kuurolle arameaksi ”Effata”, joka merkitsee aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. (Mark. 7: 32-35)

Kertomuksen mies ei voinut itse itseään parantaa, vaan hän tarvitsi Jeesuksen. Mies sai luonnollisen kuulon ja puhetaidon, mutta samalla hän alkoi kuulla Jeesuksen äänen. Samoin se on tänäänkin. Me emme voi päättää, millä tavalla Jeesus juuri meidän tai läheistemme kohdalla toimii. Me emme itse voi itsellemme uskoa ottaa, vaan Jeesus antaa sen, kun Pyhä Henki avaa korvamme kuulemaan evankeliumin Jeesuksesta. Kun saamme kaikki syntimme anteeksi, niin kielemme alkaa kiittämään Jeesuksen armosta ja kertomaan Jeesuksesta eteenpäin.

Tämä kuuromykkä mies oli onnellisessa asemassa, koska hänellä oli sellaisia ystäviä, jotka veivät hänet Jeesuksen luo. Samalla tavalla meidän vastuullamme on omat läheisemme. Meidän uskovien pitäisi viedä Sanan kuuloon sellaisia ystäviä, joilla ei vielä ole uskoa Jeesukseen. Minun omalla kohdallanikin 80-luvun puolessa välissä ystävät veivät minut sanan kuuloon ja siellä Jeesus avasi minulle ymmärryksen, että armo kuuluu juuri syntisille. Sain sydämeeni uskon ja korvani alkoivat kuulla. Myös suu alkoi puhua Jeesuksesta. Olen kiitollinen näille ystäville.

Monesti ihminen kokee olevansa niin syntinen, että tuntuu aivan mahdottomalta mennä Jeesusta lähelle. Varsinkin silloin, kun Jumalan laki on saanut herättää synnintunnon, niin tuntuu siltä, ettei tällaiselle voi armo kuulua.  Voin vakuuttaa, että juuri sellaiselle Jumalan armo kuuluu. Ei ole niin suurta syntiä, jota ei anteeksi saa. Me kaikki olemme jo ajatuksista lähtien syntisiä ja ainut mahdollisuutemme pelastua, on ottaa armosta vastaan Jeesuksen sovintotyö omalle kohdalle. Aivan samoin kuin Jeesus avasi tämän kuuron kuulemaan, niin aivan samoin Jeesus toimii myös sinun kohdallasi, jolla ei vielä ole uskoa.

Ollaan ystävät rohkealla mielellä ja luotetaan siihen, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Jeesus on uskon antaja ja armo on meille koko ajan tarjolla.  Meidän täytyy vain ottaa tuo lahja vastaan. Jeesus avaa korvamme kuulemaan ja kielemme puhumaan. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren kautta. Aamen.

Rohkeasti Jeesuksen omina

Uutisissa sanottiin, että Suomessa voidaan jo osittain puhua kristittyjen vainosta. Sanottiin, että monet kristityt ovat menneet kaappiin, samalla kun seksuaalivähemmistöt ovat tulleet sieltä ulos. En ota kantaa mihinkään muuhun ihmisryhmään kuin meihin kristittyihin. Me emme voi muuttaa ketään toista, vain omaan käytökseemme voimme vaikuttaa. Toisaalta oma käytökseni voi saada aikaan muutosta myös toisessa, mutta ei minun käskystäni.

Mietin Jeesuksen sanoja: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32) Jeesus puhui siitä, miten Hänen omansa joutuvat kokemaan vainoa niin omiensa eli toisten kristittyjen taholta, omassa perheessään kuin yhteiskunnassa muutenkin. Jeesus kuitenkin lohduttaa omiaan: ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.” (Matt. 10: 29-31) Jeesus rohkaisee siis meitä tunnustautumaan avoimesti kristityiksi, vaikka se ei yhteiskunnassa eikä välttämättä edes omassa perheessä ole suosittua.

Olen miettinyt, millaista kristityn elämää minä elän ja puhutteleeko elämäni läheisiäni. Ajattelen, että rauhallinen Jeesuksen esillä pitäminen omassa elämässäni sopii minulle. Jos joku kertoo esimerkiksi sairaudestaan, voin kysyä, saanko rukoilla hänen puolestaan ja jos saan luvan, myös teen sen saman tien sillä tavalla kuin juuri siihen tilanteeseen sopii. Jos vaikka olemme kaupassa niin aivan tavallisella hiljaisella äänellä rukoilen lyhyestä tämän ystäväni puolesta niin, ettei se herätä mitään huomiota ulospäin. Kerron myös avoimesti esim. työpaikalla meneväni raamattupiiriin tai kirkkoon, jos tulee puheeksi, miten kukin aikaansa viettää illalla tai viikonloppuna. Kotona luen avoimesti Raamattua enkä epäile rukoilla kädet ristissä, vaikka paikalla on ei-uskovia perheenjäseniä tai sukulaisia. Rukoilu ei tarvitse tapahtua ääneen. Kyllä he sen huomaavat, vaikka rukoilu on äänetöntä. Ajattelen, että monessa tapauksessa rauhallinen usko on tehokas huuto. Tärkeää on myös pystyä puhumaan omasta uskostaan ja kertomaan kiihkottomasti siitä, miten Jeesus on minut pelastanut ja mitä se minulle merkitsee. Tuota kertomista kannattaa harjoitella läheisten uskonystävien kanssa, jos tuntee, ettei osaa.

Muista rakas uskonystävä, että Pyhä Henki on sinussa ja antaa sinulle oikeat sanat. Kun tulet tilanteeseen, jossa näytät uskosi, pieni huokaus Isälle ja Hän antaa kyllä sinulle oikeat sanat ja juuri siihen tilanteeseen sopivan käytöksen. Ollaan rohkeasti Jeesuksen omia.

Mooses ja käärme

Armolla ja rauhalla rakas ystävä haluan sinua tervehtiä. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten Jumala valitsi Mooseksen työhönsä. Mooses oli paimentamassa väärän jumalan lampaita, mutta sieltä Jumala hänet kutsui. Mooseksella oli kädessään paimensauva ja Jumala sanoi Moosekselle, että heitä sauva maahan. Mooses teki niin ja sauva muuttui käärmeeksi. Sitten Jumala pyysi Moosesta ottamaan käärmettä hännästä kiinni, ja kun Mooses sen teki, niin käärme muuttui jälleen sauvaksi.

Jumala halusi näyttää Moosekselle sen, mikä on tänä päivänäkin armon järjestys. Sauva oli omavanhurskauden, väärän jumalan, sauva. Kun Mooses heitti sen maahan, niin Jumala antoi sen muuttua käärmeeksi. Ihmisen täytyy tulla ikään kuin käärmeen kaltaiseksi omalla tiellään ja huomata se, että minä en kelpaa Jumalalle. Mutta kun Jumala valitsee minut ja antaa uskon, niin minun ei tule pistää vastaan. Käärme kuvaa vanhaa ihmistä. Jo Aatamille ja Eevalle oli ennustettu, että tulee Pelastaja, joka rikkoo käärmeen pään. Näin oli myös Mooseksen kohdalla. Väärän jumalan sauva piti heittää pois ja ottaa käärmettä hännästä kiinni. Käärme muuttui uskon kautta Moosekselle alamaiseksi. Se ei enää hallinnut Moosesta, vaan Mooses uskoi Jumalaan ja Mooseksesta tuli Jumalan mies.

Edelleenkin se on ihan sama näissä uskon asioissa, että vanha ihminen on hylättävä. Me saamme myös tälle elämän matkalle matkasauvan ja se sauva on Jeesus Kristus. Kun me turvaamme tuohon sauvaan, horjuimmepa mihin suuntaan tahansa, niin Jeesus on meillä turvana. Kun me turvaamme Jeesukseen, niin Jeesus on luvannut pitää meistä huolen. Me saamme olla siitä varmoja, että kun me käymme Sanan kuulossa ja ehtoollisella, luemme Raamattua ja käymme Raamattupiirissä, niin usko vahvistuu. Pyhä Henki, joka meissä on, vahvistaa ja opettaa meitä. Pyhä Henki on meidän kotiopettajamme, niin kuin ennen tavattiin sanoa. Me saamme turvautua Jeesus-matkasauvaan ja uskoa, että Jeesus on kaikki meidän veriruskeat syntimme pessyt pois. Puhutaan sellaisesta asiasta kuin armonmeri, niin meidän kaikki synnit on upotettu sinne armonmereen. Niitä ei enää ole eikä niitä ole sieltä kenelläkään lupa onkia.

Me saamme ystävät olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus toimii tänäänkin. Käydään Sanan kuulossa ja ehtoollisella ja kuljetaan tällä tavalla tätä tietä ja matkaa Jeesukseen turvautuen.