Rohkeasti Jeesuksen omina

Uutisissa sanottiin, että Suomessa voidaan jo osittain puhua kristittyjen vainosta. Sanottiin, että monet kristityt ovat menneet kaappiin, samalla kun seksuaalivähemmistöt ovat tulleet sieltä ulos. En ota kantaa mihinkään muuhun ihmisryhmään kuin meihin kristittyihin. Me emme voi muuttaa ketään toista, vain omaan käytökseemme voimme vaikuttaa. Toisaalta oma käytökseni voi saada aikaan muutosta myös toisessa, mutta ei minun käskystäni.

Mietin Jeesuksen sanoja: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10:32) Jeesus puhui siitä, miten Hänen omansa joutuvat kokemaan vainoa niin omiensa eli toisten kristittyjen taholta, omassa perheessään kuin yhteiskunnassa muutenkin. Jeesus kuitenkin lohduttaa omiaan: ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.” (Matt. 10: 29-31) Jeesus rohkaisee siis meitä tunnustautumaan avoimesti kristityiksi, vaikka se ei yhteiskunnassa eikä välttämättä edes omassa perheessä ole suosittua.

Olen miettinyt, millaista kristityn elämää minä elän ja puhutteleeko elämäni läheisiäni. Ajattelen, että rauhallinen Jeesuksen esillä pitäminen omassa elämässäni sopii minulle. Jos joku kertoo esimerkiksi sairaudestaan, voin kysyä, saanko rukoilla hänen puolestaan ja jos saan luvan, myös teen sen saman tien sillä tavalla kuin juuri siihen tilanteeseen sopii. Jos vaikka olemme kaupassa niin aivan tavallisella hiljaisella äänellä rukoilen lyhyestä tämän ystäväni puolesta niin, ettei se herätä mitään huomiota ulospäin. Kerron myös avoimesti esim. työpaikalla meneväni raamattupiiriin tai kirkkoon, jos tulee puheeksi, miten kukin aikaansa viettää illalla tai viikonloppuna. Kotona luen avoimesti Raamattua enkä epäile rukoilla kädet ristissä, vaikka paikalla on ei-uskovia perheenjäseniä tai sukulaisia. Rukoilu ei tarvitse tapahtua ääneen. Kyllä he sen huomaavat, vaikka rukoilu on äänetöntä. Ajattelen, että monessa tapauksessa rauhallinen usko on tehokas huuto. Tärkeää on myös pystyä puhumaan omasta uskostaan ja kertomaan kiihkottomasti siitä, miten Jeesus on minut pelastanut ja mitä se minulle merkitsee. Tuota kertomista kannattaa harjoitella läheisten uskonystävien kanssa, jos tuntee, ettei osaa.

Muista rakas uskonystävä, että Pyhä Henki on sinussa ja antaa sinulle oikeat sanat. Kun tulet tilanteeseen, jossa näytät uskosi, pieni huokaus Isälle ja Hän antaa kyllä sinulle oikeat sanat ja juuri siihen tilanteeseen sopivan käytöksen. Ollaan rohkeasti Jeesuksen omia.