Jeesus antaa syntiselle anteeksi

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monet Jeesuksen pelastamat ajattelevat olevansa synnittömiä ja tekevät vain silloin tällöin jotain pientä syntiä, josta sitten nopeasti tekevät parannusta. Minä ajattelen, ettei meistä täällä maan päällä tule synnittömiä. Jeesus opettaa: ”Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos.” (Mark. 7:15) Jeesus selitti opetuslapsille, että se mikä menee suusta sisään, menee vatsaan ja tulee suoliston läpikäytyään myös ulos. Sitten Jeesus sanoi asian, jota monien on vaikea itsessään tunnistaa: ”Ihmisen saastuttaa se, mikä tulee hänestä ulos. Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7:20-23)

Kun ajattelee noita asioita, joita Jeesus tuossa luetteli, tulee helposti mieleen, että enhän minä tuollaisia asioita tee. Mutta jos alkaa ajatella noiden sanojen koko merkitystä ja miettii esimerkiksi sitä, miten Jeesus vuorisaarnassaan selitti Jumalan käskyjä, niin ainakin minun on pakko tunnustaa, että olen syyllistynyt noihin monia kertoja. Esimerkiksi kielen synnit ovat sellaisia, jotka saavat lähimmäisillemme paljon vahinkoa aikaan. Puutumme sellaisiin asioihin, joista tietomme on vähäistä. Puhumme toisista ihmisistä asioita, joista tiedämme ainoastaan pienen osan, ihan niin kuin vedessä olevasta karista näkyy usein vain ihan pieni osa. Saatamme aiheuttaa juorujen tai vihapuheiden liikkeelle lähtemisen omilla puheillamme. Sanomme toisesta väärän todistuksen ja rikomme Jumalan tahtoa vastaan.

Jos ajattelemme noita Jeesuksen luettelemia syntejä kareina, niin se osa karista, joka on pinnan yläpuolella, on vain vähäinen huippu ja todellinen ongelma on pinnan alla. Näin on niissä korkealle näkyviin kohoavissa kareissa, joita me ajattelemme syntielämänä, mutta vaarallisimpia ovat kuitenkin ne karit, joita ei heti näe. Ehkä eniten vahinkoa toisille aiheuttaa meidän ahneutemme. Me himoitsemme toisen omaa ja haluamme itsellemme enemmän kuin tarvitsemme. Näitä ahneuden kareja on niin paljon, että joidenkin on mahdoton selviytyä niistä ohi ja he joutuvat kärsimään koko elämänsä ajan toisten ahneuden synneistä. Tähän syntiin emme kuitenkaan tartu kovin helposti, vaikka se niin paljon pahaa aiheuttaakin, olemmehan itse niin lujasti sidoksissa siihen.

Näiden muutamien esimerkkien perusteella luulen jokaisen tajuavan, että Jeesuksen pelastamanakin on edelleen syntinen. Mutta kiitos Jeesukselle, joka on sovittanut meidän syntimme! Me saamme joka hetki turvautua Jeesuksen sovintotyöhön ja luottaa siihen, että ”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7) Ole, ystävä, turvallisella mielellä, Jeesus on sinun syntisi sovittanut ja Pyhä Henki on matkaoppaasi ja kuljettaa sinut tämän elämän halki iankaikkiseen elämään.