Armo riittää

 

Rauhantervehdys pitkästä aikaa rakkaat ystävät. Olemme taas elokuussa ja on aika käynnistää tätä blogitekstien kirjoittamista. Mieleeni muistui erään ystäväni kertomus siitä, kuinka hän oli mennyt sairaalaan tapaamaan huonossa kunnossa olevaa ystäväänsä. Hän oli kertonut ystävälleen Jeesuksesta ja siitä, miten Jeesus on kaikki hänen syntinsä sovittanut anteeksi. Viereisellä vuoteella oli toinen mies, joka kysyi, kuuluiko tuo sama Jeesuksen armo myös hänelle. Ystäväni sanoi hänelle, että totisesti Jumalan armo kuuluu myös sinulle, Jeesus on myös sinun syntisi pessyt pois. Tämä mies sanoi sitten, että tiedätkö, että hän on elänyt todella pahan elämän ja on suuri syntinen. Hän oli siinä sairaalavuoteella kertonut oman elämäntarinansa. Miehen lopetettua ystäväni oli sanonut hänelle, että niin suurta syntiä ei ole olemassa, jota sinä et anteeksi saa. Hän oli sitten vielä kätten päälle panemisen kautta todistanut kaikki synnit anteeksi ja lopuksi vielä rukoillut Isä meidän -rukouksen ja Herran siunauksen. Siihen huoneeseen oli tullut rauha ja ilo. Seuraavana päivänä ystäväni meni tapaamaan ja rohkaisemaan tuota uutta uskonystäväänsä. Vuode oli kuitenkin tyhjä ja tämä samassa huoneessa oleva ystävä kertoi, että mies oli saanut Jumalaa kiittäen iltayöstä nukkua ikiuneen.

Tästä tapahtumasta minulle tuli mieleeni se, kun Jeesus oli ristinpuulla. Hänen toisella puolellaan oleva rikollinen pilkkasi Jeesusta, mutta toisella puolella oleva pyysi, että muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus lupasi hänelle, että totisesti tänä päivänä olet kanssani paratiisissa. Tuo ryöväri sai siinä ristinpuulla kaikki syntinsä anteeksi. Oikeastaan näitä molempia tapahtumia ajatellessani kummallakaan näistä miehistä ei ollut ensimmäistäkään omaa tekoa päästäkseen Jumalan valtakuntaan ja saadakseen Jeesuksessa syntinsä anteeksi.

Otin esille tämän asian, koska kuuntelin opetusta, jossa sanottiin, että sitten kun on saanut syntinsä anteeksi, täytyy lähteä korjaamaan niiden jälkiä. Itse muistan omasta elämästäni, kun minulle myös sanottiin, että täytyy lähteä korjaamaan omia jälkiään. Olin elänyt vauhdikkaan nuoruuden ja ajattelin, että se on täysin mahdotonta. Niin se on meidän jokaisen kohdalla, että on täysin mahdotonta lähteä korjaamaan menneisyyden asioita. Me saamme ne kaikki uskoa anteeksi.

Jos on joku aivan erityinen asia, joka painaa mieltä, niin se on hyvä toisen kristityn tai sielunhoitajan kanssa keskustella läpi. Jos on vaikka rikkonut naapurin ikkunan ja on mahdollista se korvata, niin voihan sen korvata, mutta se ei ole syntien anteeksi antamisen ja saamisen esteenä. Meidän täytyy tänä päivänäkin ystävät luottaa siihen, että Jeesus on meidän kaikki synnit pessyt pois. Ei ole niin suurta syntiä, jota emme anteeksi saa. Tällä taivastiellä on niin ihanaa, ettei meidän tarvitse turvautua omiin ansioihin, omiin tekoihin, vaan me saamme luottaa Jumalan armoon ja siitä armosta meille tulee voima tälle tielle ja matkalle. Haluankin ystävät sanoa vielä sen, että uskotaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.