Vähäisimpänä taivaaseen

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Haluan muutaman sanan puhua siitä, kun Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin mukaan: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:15) Alkutekstissä tässä on muoto mikros eli vähäinen, toisista riippuvainen. Meidänkin täytyisi siis tulla vähäisiksi, että me kelpaamme Jeesukselle.

Mitä tämä vähäiseksi tuleminen on? Ajattelen, että se on juuri sitä, että me omasta puolestamme tajuamme, että me emme voi tehdä oman pelastuksemme eteen yhtään mitään, vaan meidän täytyy luottaa täysin Jeesuksen armoon. Luottaa siihen, että Jeesus on meidät täysin pelastanut ja puhdistanut, ja että se usko minkä Jeesus meille antaa, riittää ja meidät vahvistaa.

Meillä ihmisillä on omasta puolestamme taipumus olla jotain muuta kuin vähäisiä. Me monesti ajattelemme, että pitäisi olla jonkinlainen arvoasema tai omasta puolestaan hyvä tai muuten joku status. Totuus kuitenkin on, että Jeesus on niitä lähellä, jotka myöntävät: ”Jeesus, minä en voi itse itseäni pelastaa. Tule minun elämääni ja anna kaikki minun syntini anteeksi.” Siinä on se vähäisyys, että minulla itselläni ei ole mitään omaa, ei mitään hyviä tekoja eikä mitään, millä voisin taivasta itselleni voittaa.

Ollaan ystävät tänäänkin hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että vähäisimpänä ja heikoimpana ihmisenä, ja vieläpä suurena syntisenä, me saamme uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.