Armo on meidän turvamme

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Meillä on tänään kirkoissa laulettu Lutherin kirjoittamaa virttä 170. Siinä on sanottu todella paljon, oikeastaan koko meidän kristillinen elämä. Tämä virsi alkaa ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.” Silloin kun meillä on Jumala, Jeesus Kristus turvanamme, niin siinä on todellakin vahva turva koko elämämme ajan.

Virressä sanotaan meidän sielunvihollisestamme: ”Se vanha vainooja, kavala kauhea, on kiivas, kiukkuinen ja julma hirmuinen. Vain Herra hänet voittaa.” Tämä on totta ja siksi meidän tulee katsoa aina Jeesusta. Me emme itse kykene voittamaan sielunvihollista. Mutta kun me saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se on sitä Jeesukseen katsomista. Meidän on myös hyvä tietää, että tuo vanha vainooja kiusaa meitä ja yrittää viedä meidät pois armouskomisesta syyttämällä kelvottomaksi tai nostamalla omasta ansiosta pyhäksi. ”On turha oma voimamme vääryyden valtaa vastaan. Me turman vallat voitamme Herrassa ainoastaan.” Meidän omat voimat ja pullistelut pahaa vastaan on ihan turhia. Ainoastaan usko Jeesukseen meidät kantaa. Hän pitää meistä huolen, oli elämäntilanteemme mikä tahansa.

Kolmannessa säkeistössä sanotaan: ”Jos täyttyisikin maailma nyt valheen enkeleistä, niin pimeys ei voittoa kuitenkaan saisi meistä.” Tänä päivänä kristillisessä maailmassakin on monenlaista opetusta siitä, miten meidän täytyisi onnistua, että kelpaisimme Jumalalle. Tämä on juuri sitä valhe enkeleiden puhetta. Jumalan äänen kristitty tunnistaa siitä, että siinä on evankeliumi. Itse sinä et onnistu, mutta sinä saat syntisenä turvautua Jumalan armoon. Ihmisen liha niin mielellään kuuntelisi sellaista ääntä, että minä itse voisin myös tehdä jotain autuuteni eteen.

Neljännessä säkeistössä sanotaan: ”Se sana seisoo vahvana, ne ei voi sitä kestää. Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää. Jos veis he henkemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän iät on Jumalan valtakunta.” Kristillisessä seurakunnassa on aina ollut vainoja. Vaikka henki menisi, me saamme luottaa siihen, että saamme kerran olla taivaan valtakunnassa ihan konkreettisesti. Se on se mihin me tähtäämme. Tämä ajallinen elämä on korkeintaan kymmeniä vuosia. Me emme voi tietää kuinka pitkä se kenelläkin on, mutta se on vain välivaihe. Meidän edessämme on iankaikkinen elämä. Ystävät, juuri sen tähden me saamme tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Me saamme tätä virttä 170 laulaa iloisin mielin. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.