Älä anna
menneen määrittää itseäsi. Se oli oppitunti, ei elinkautinen. Tuollaisen
ajatuksen luin tässä eräänä päivänä ja olen sitä paljon miettinyt.
Me kaikki
olemme rikkoneet Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseämme vastaan lukemattomia
kertoja. Näin on tapahtunut myös ollessamme Jeesuksen pelastamia. Me emme
kuitenkaan saa jäädä elämään noihin epäonnistumisiin ja vääriin valintoihin. Ne
on tärkeä tiedostaa ja pyytää anteeksi niin Jumalalta kuin niiltä ihmisiltä,
joita asia koskee. Kun asian käsittelee, siitä voi tulla oppitunti tulevaa
elämää varten. Epäonnistumisten kautta opimme tuntemaan itseämme ja voimme
kasvaa ihmisinä, jos vain suostumme siihen. Jos pidämme kiinni epäonnistumiseen
liittyvästä häpeästä, olemme sen vankeja.
Hengellisessä
laulussa sanotaan: ”Suuntaa mielesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen.
Siinä turhaks näät, kaiken turhuuden, eessä Jeesuksen suuruuden.” Jeesus on
Golgatan ristillä sovittanut kaikki meidän syntimme. Kun tämän uskomme, saamme
jättää kaikki menneet taaksemme ja suunnata katseemme armahtavaan Jeesukseen.
Koko elämä
on oppimista ja kasvamista. On tärkeää, että uskallamme elää ilman jatkuvaa
pelkoa epäonnistumisesta. Jumala sanoo israelilaisille: ”Minä johdatan heitä,
kun he kulkevat rukoillen” (Jer. 31:9) Tämä sama lupaus koskee myös meitä. Me
saamme käydä jokaiseen päivään luottavaisena ja rukoilla Pyhän Hengen ohjausta
kaikkiin valintoihimme. Tästä huolimatta epäonnistumisia sattuu, mutta voimme
ottaa niistä opiksi. Raamatussa luvataan: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden
parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” (Room. 8:28) Eletään siis rohkeasti
Jeesuksen pelastamina ja Pyhän Hengen ohjauksessa jättäen taaksemme sen, mitä
ei mukana kannata kantaa. Herran läsnäoloa päivääsi!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti