Jeesus ja seurakunta

 

Rakkaat ystävät, haluan muutaman sanan kommentoida sitä asiaa, kun sosiaalisessa mediassa on viime päivinä ollut kovasti väittelyä siitä, mikä on seurakunta. Ensinnäkään kristillinen seurakunta ei ole mikään kirkkokunta tai yhdistys, vaan se on Jeesukseen uskovien joukko. Joillain ryhmillä on sellainen sanonta, että kenellä ei ole seurakunta äitinä maan päällä, sillä ei ole Isää taivaassa. Henkilökohtaisesti ajattelen, että se äiti täällä maan päällä, joka meille kristityille on annettu, on Pyhä Henki. Pyhä Henki on se, joka tänä päivänäkin synnyttää eläviä Jumalan lapsia. Toki Pyhä Henki käyttää siihen apuna meitä ihmisiä, kun kerromme evankeliumia eteenpäin. Pyhä Henki toimii kuitenkin niin monella tavalla, ettemme me ihmiset sitä ymmärrä.

Apostolien teoissa puhutaan siitä, kuinka Pyhä Henki antoi ihmisille uskon Jeesukseen. Samalla tavalla se tapahtuu tänäkin päivänä. Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, ja Pyhä Henki on se, joka meitä hoitaa täällä maan päällä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että se on joku ihmisteko, että ’minä olen tehnyt tai minä olen antanut jotakin’, mutta siinä ei todellakaan ole uudestisyntymisestä kysymys. Minä ajattelen, että jos joku kokee, että hän on antanut elämänsä Jeesukselle, niin Jeesus ja Pyhä Henki on jo paljon aikaisemmin antanut uskon. Nuo kokemukset ovat sitten niitä, kun se lapsi on jo kasvanut niin isoksi, että se alkaa itse ymmärtää asioita.

Pyhän Hengen voima ja Jumalan rakkaus ovat jollakin tavalla myös salattuja meiltä ihmisiltä. Siitä sinä kuitenkin tiedät, että kuulut Jeesukseen uskovien joukkoon, kun uskot Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalle siitäkin huolimatta, että sielunvihollinen syyttää, että ’mikäs uskovainen sinä luulet olevasi’. Kaikkien tuntemusten läpikin meidän tulee uskoa.

Me ystävät saamme tänäänkin uskoa, että Jeesus on meidän kaikki synnit anteeksi antanut Jeesuksen nimessä ja veressä, ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Lopetetaan kaikenlaiset höpinät siitä, että Pyhä Henki toimisi vain jossain tietyssä seurakunnassa tai yhdistyksessä. On päinvastoin niin, että ne, jotka haluavat omistaa pelastuksen vain itselleen, ovat kultteja, eikä kulttiyhteisössä voi pelastua. Pyhä Henki tekee työtään kaikkialla. Hän kirkastaa Jeesusta niin luetun kuin puhutunkin sanan kautta ja Hän valmistaa meidät vastaanottamaan evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta. Aamen.

Ymmärtämättömyys

Jeesus nuhtelee opetuslapsia Markuksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa. Opetuslapsilla ei ollut venematkalla mukana riittävästi leipää ja he olivat huolissaan siitä. Jeesus kyselee heiltä, eivätkö he muista tai ymmärrä tai onko heidän sydämensä paatunut. Hän ihmettelee, etteivät opetuslapset kuule korvillaan ja näe silmillään. Opetuslapset olivat jo unohtaneet juuri tapahtuneen ihmeen, kun Jeesus ruokki neljätuhatta miestä seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla siunaten ne. Niistä riitti kaikille ja jäi ylikin. Opetuslapset alkoivat jo murehtia arkisia asioita ja ymmärrys Jumalan huolenpitoon ja Jeesuksen voimaan joka hetki unohtui.  Opetuslapset olivat inhimillisiä ihmisiä, joiden epäilykset heräävät eikä ymmärrys riitä kovin pitkään. He olivat juuri sellaisia kuin mekin.

Me kuljemme usein elämässä turvallisessa maastossa ja elämä on ennalta arvattavaa. Sitten tulee aikoja, jolloin tulee yllätyksiä ja vaikeitakin uusia aikoja emmekä enää voi luottaa selviämiseen ja pärjäämiseen. Emme pysty ymmärtämään, mitä tapahtuu ja miksi. Emme pysty varautumaan kaikkeen, vaikka olimme niin luulleetkin. Erilaiset tunteet valtaavat mielen: pelko, hätäännys, ahdistus, huoli, häpeä, pettymys jne. Mietimme silloin, miten selviämme ja mistä saisimme apua. Monille avun pyytäminenkin on jo vaikeaa ja joskus ei apua saa, vaikka pyytääkin.

Lähellä voi olla paljon hätää ja sitä on myös maailmassa paljon. Elämme aikoja, jolloin turvattomuus on suurta. Meidänkin elämä voi olla nyt rankkaa ja toivottomuus valtaa mielen. Silti meidänkin vieressä kulkee Vapahtaja ja toivon tuoja, Jeesus. Hänet Jumala lähetti pelastamaan maailman ja meidät. Hän syntyi ihmiseksi keskellemme ja kärsi kuoleman ristillä meidän syntiemme tähden, jotta me pelastuisimme ja saisimme rauhan mieleemme. Hän haluaa auttaa ja hän pystyy siihen, vaikka mekin epäilemme niin kuin opetuslapsetkin.

Me emme usko ennen kuin näemme ja vaikka näkisimmekin Jumalan ihmeitä, silti usein epäilemme. Jeesus tosin rakastaa ja ymmärtää meitä, vaikka emme olisi sitä ansainneet ja antaa anteeksi syntimme, kun katsomme Häneen. Hän tietää, että emme aina kuule tai näe tai ymmärrä Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Myös ihmeiden kokeminen Jeesuksen kanssa on mahdollista tänäänkin niin kuin silloinkin, kun Jeesus kulki maan päällä. Jeesus sanoi opetuslapsille ja sanoo meillekin: ettekö te vieläkään käsitä? Se on rakkaudellista nuhtelua meidän ymmärtämättömyytemme tähden. Hän auttaa meitä tänäänkin ja kuulee rukouksemme ja haluaa meitä siunata.

Minä en sinua unohda!

 

Olin hoitamassa pientä tyttärenpoikaani, kun hänen vanhempansa tekivät siinä kotona töitä. Meillä sujui pienokaisen kanssa oikein mukavasti, mutta kuitenkin joka kerta, kun hän kuuli äidin tai isän äänen, hän käänsi katseensa äänen suuntaan. Jos jompikumpi vanhemmista tuli lähelle, koko hänen olemuksensa riemuitsi. Hän alkoi hymyillä ja ilmaisi kehollaan: ’Äiti! Isä! Ota minut syliin’. Äidin ja isän läsnäolo on hänelle parasta. Heille tuo puolivuotias lapsi osoittaa kaikki tarpeensa ja heiltä hän odottaa saavansa avun.

Tuota valtavaa molemmin puolista rakkautta pienen lapsen ja hänen vanhempiensa välillä katsoessani, mieleeni nousi, että tuota Jeesus varmaan tarkoitti, kun hän sanoi, että meidän on tultava lapsen kaltaiseksi. Pieni lapsi haluaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Hän ilmaisee tarpeensa heille äänellä ja eleillä. Hänen mieleensä ei tule, että hänen täytyisi täyttää jotain ehtoja, saadakseen vanhempiensa rakkauden. Hän luottaa siihen, että vanhemmat kuulevat häntä. Kun hätä on suuri, vain vanhemman läsnäolo ja ääni lohduttaa.

Me ihmiset väsymme usein myös lapsiimme kaikkien niiden paineiden keskellä, joita elämässämme on. Mutta Jumala ei väsy. Jesajan kirjassa Jumala puhuu israelilaisille ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoitaa kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes. 49:15) Jeesuksen pelastamina myös meistä on tullut Jumalan lapsia ja saamme ottaa tuon lupauksen omaksemme.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on niin valtavaa, että Hän lähetti ainoan Poikansa pelastamaan meidät kuolemasta. Jeesus sovitti syntimme Golgatalla ja uskomalla tuon syntien sovituksen omaksemme, meistä tulee Jumalan lapsia. Jeesuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa, Isää. Isä kuulee meidän rukouksemme ja Raamatun Sanassa me saamme kuulla hänen äänensä. Hänen huolenpitonsa on jatkuvaa ja hän varjelee meitä koko ajan, vaikka ikäviä asioita tapahtuukin. Mutta kaiken keskellä hän varjelee rakkaat lapsensa iankaikkiseen elämään.

Ole siis turvallisella mielellä ja usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen sovintoveren tähden. Pyhä Henki vahvistaa ja voimistaa sinua niin, että Jeesuksen rakkaus saa olla elämäsi perustus ja kasvupohja. Kiitos ja ylistys Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella. Aamen.

Me olemme vapaat

 

Ajatuksena oli tänään kertoa Galatalaiskirjeen jakeesta yksi: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina, älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” Tämä on sellainen Raamatun paikka, ja yleensäkin koko Galatalaiskirje, jonka jokaisen kristityn olisi syytä lukea sellaisen rukouksen kanssa, että Jumala avaisi sitä sanaa.

'Vapauteen Kristus meidät vapautti' tarkoittaa sitä, että me saamme olla täysin vapaat eikä minkään tule enää meitä sitoa. Me olemme aikaisemmin, ennen elävää uskoa Jeesukseen, olleet orjia. Kun Jeesus on meidät vapauttanut, niin meidän ei tule enää uudelleen alistua orjan asemaan. Tuo uudelleen orjaksi tuleminen voi tapahtua monelle tavalla. Esimerkkinä voisin kertoa eräästä tuttavasta, joka on minua viime aikoina kovastikin piinannut. Hän on omasta mielestään käsittänyt Kristuksen armon, mutta sitten on tullut vaatimusten henki. Tämä vaatimusten henki häntä kiusaa ja minullekin hän laittaa niitä viestejä, joissa on milloin mitäkin vaatimuksia.

Meidän täytyy ymmärtää, että on olemassa laki ja armo. Lain alta Jeesus on meidät vapauttanut. Hän on meidät pelastanut, eikä laki ole enää meidän tuomarimme. Jos me yritämme aina välistä noudattaa sitä lakia ja aina välillä olla kristittyjä, niin siitä tulee sellainen sekamelska, ettei siinä kukaan enää jaksa seurata Kristusta. Tällaista esiintyy varsinkin monilla sellaisilla, joita Pyhä Henki kutsuu, mutta he eivät vielä tunne Jeesusta, ja he vielä etsivät lain ja armon välimaastosta. Mutta myös ihan pitkään uskossa olleiden piiriin on tullut nykyään paljon sellaista, että haetaan tuntemuksia ja kokemuksia. Se on myös orjuuteen vievää. Siinä sielunvihollinen pääsee sanomaan, että ethän sinä ole tuntenut tai nähnyt tai kokenut mitään. Elävä usko ei ole mitään kokemuksia tai tuntemuksia, vaan että me luotamme siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois ja me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi.

Me emme missään muualla pääse niin lähelle Jeesusta kuin Herran pyhällä ehtoollisella, jossa totisesti on Jeesuksen ruumis ja veri meidän syntiemme edestä annettu. Siksi ystävät suosittelen, että käydään Herran pyhällä ehtoollisella ja unohdetaan kaikki ihmishöpinät vaikka kuka, vaikka enkeli tulisi saarnaamaan toista, kuten Paavali jossain kohdassa sanoo, niin meidän ei tule sitä uskoa, vaan meidän tulee uskoa se, että Kristus on meidät vapauttanut lain orjuudesta eikä laki enää saa meitä kiusata. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Uusi liitto ja uusi elämä

 

Minulla oli tilaisuus jutella erään iäkkään naisen kanssa, joka kertoi omasta elämästään. Sodan päätyttyä, kun hänen miehensä tuli rintamalta, tuo mies oli vihainen ja kärttyisä. Mies piti vaimoaan ns. nyrkin ja hellan välissä eikä kodissa ollut minkäänlaista rakkautta. Se oli täynnä kieltoja, käskyjä ja moitteita. Miestä pelkäsi niin vaimo kuin heidän yhteiset lapsensa. Siihen aikaan ei tullut kysymykseenkään, että vaimo olisi eronnut miehestään. Heillä oli maatila eikä vaimo voinut siitä mihinkään lähteä.

Sitten mies kuoli ja vaimo vapautui miehestään. Muutaman vuoden kuluttua nainen löysi uuden miehen, jonka kanssa elämä oli ihanaa, koska siinä oli rakkaus ja kunnioitus eikä se ollut täynnä kieltoja ja määräyksiä, vaan kaikki tehtiin kunnioituksesta ja rakkaudesta toista kohtaan. Jäin oikein miettimään tuon naisen kertomusta, kuinka paljon hän rakasti tuota uutta puolisoaan.

Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun alussa puhutaan tästä samasta asiasta. Sitten jakeissa 4-6 sanotaan: ”Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle, joka on herätetty kuolleista. Näin me kannamme hedelmää Jumalalle. Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntisen himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle. Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaaksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.”

Tässä puhutaan siitä, että ensin meistä jokainen on lain kanssa naimisissa eli ankaran Jumalan kanssa. Tämän tarkoitus on valmistaa meidät kohtaamaan uusi puoliso. Ensimmäinen ja toinen avioliitto on kuvausta uudesta ja vanhasta liitosta. Me emme voi olla naimisissa sekä uuden että vanhan kanssa. Siitä ei tule mitään, vaan se on huoruutta. Meidän tulee ottaa uusi sulhanen Jeesus Kristus vastaan.

Uudessa liitossa Jeesuksen kanssa vaikuttaa rakkaus, ja siitä puuttuvat käskyt ja komennot. Me saamme rakkauden Pyhältä Hengeltä. Kun me ymmärrämme Jeesuksen armon ja meiltä loppuvat vaatimukset tee tuo ja tee tämä, niin silloin Pyhä Henki alkaa ohjata meidän elämäämme. Pyhä Henki on rakkauden Henki. Aivan niin kuin tuo nainen kertoi omasta puolisostaan, kuinka heille tuli aivan uusi elämä, niin meille tulee myös uusi elämä Jeesuksen kanssa. Vanha täytyy meissä kuitenkin ensin kuolla ja Jeesus täytyy tulla elämämme Herraksi, meidän puolisoksemme.

Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että meitä rakastava Jumala, Jeesus Kristus, rakastaa meitä niin paljon, että me saamme olla hyvässä turvassa ja uskoa, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu. Aamen.

Anteeksianto vapauttaa

 

”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” (Matt. 18:21) Tuollaisia Pietareita mekin olemme. Kun läheisemme rikkoo meitä vastaan samalla tavalla yhä uudestaan ja uudestaan, on vaikea antaa aina uudelleen anteeksi. Loukkaantuminen ja epätoivo saattaa vallata mielen. Eikö hän ikinä muutu! Toisaalta ei anteeksi pyytäminen eikä anteeksi uskominenkaan helppoa ole. Varsinkin jos kyse on asiasta, johon lankean yhä uudelleen ja uudelleen.

Anteeksianto on kristinuskon ydin, mutta myös ihmisten sosiaalisten suhteiden kulmakivi. Psalmissa 32 kuningas Daavid purkaa tuntojaan siitä, miten tunnustamaton synti painaa ihmisen maahan. Kun sydämellä on taakka asiasta, jolla on rikkonut lähimmäistä ja Jumalaa vastaan, se saa aikaan salailua ja pelkoa. Väärien tekojen tunnustaminen on avain vapautukseen. ”Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.” (Ps. 32:5)

Yleensä asioita täytyy selvittää myös ihmisten kanssa, mutta kun tiedämme saaneemme jo iankaikkisesti anteeksi, se antaa voimaa anteeksi pyytämiseen ja antamiseen. Meidän ei kuitenkaan pidä alistua toisten hyväksikäytölle, vaan Jeesukselta anteeksi saaneina saamme rohkeasti myös käsitellä läheistemme kanssa niitä ongelmia, joita ihmissuhteissamme ja omassa ja toisten käytöksessä on. Sydämestä tuleva anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen vaatii voimaa ja rohkeutta, jota saamme Pyhältä Hengeltä.

Joskus ajatellaan, että niiden, jotka ovat saaneet Jeesukselta syntinsä anteeksi, täytyy myös antaa ihan kaikki vääryydet toisille anteeksi asioita sen enempää käsittelemättä. Ajatellaan, että kun on anteeksi pyydetty, niin kaikki on hyvin. Näinhän se ei ole. Suuren vääryyden, joskus myös rikoksen, kohteeksi joutuminen aiheuttaa ihmiselle niin suuria psyykkisiä vaurioita, että anteeksi antaminen vaatii pitkän prosessin Pyhän Hengen hoidossa. Asian käsitteleminen ja syylliselle anteeksi antaminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta ihminen voi vapautua. Muuten hän katkeroituu ja mieli on sidoksissa tuohon vääryyden tekijään jatkuvasti.

On tärkeää, että vääryyden tehnyt ihminen kokee syyllisyyttä asiasta. Anteeksi pyytäminen tarkoittaa katumusta ja pyrkimystä olla tekemättä samaa uudelleen. Vain sillä tavalla ihminen voi vapautua tapahtumasta. Myös hänelle Pyhä Henki antaa voimaa asian käsittelyyn. ”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” (Ps. 32:8) Jumala ei jätä meitä yksin näitä asioita käsittelemään, vaan on Pyhän Henkensä kautta läsnä koko ajan. Tähän lohdutuksen sanaan saamme tänäänkin jäädä.

Jeesus, Pelastajamme

 

On aina ihana asia, kun perheeseen tai sukuun syntyy lapsi. Uusi elämä on valtava ihme. Lapsen kasvua pienestä avuttomasta vauvasta uteliaaksi ja elämästä innostuneeksi pikkupojaksi tai -tytöksi on ihana seurata. Vauvan synnyttyä odotan myös aina innolla, minkä nimen vanhemmat lapselleen ovat valinneet. Nimi on tärkeä, koska sen avulla ajattelemme tuota lasta. Nimen avulla ajatuksemme kiinnittyvät juuri tiettyyn henkilöön.

Kun Jeesus syntyi, oli enkeli ilmoittanut etukäteen, mikä lapselle täytyy antaa nimeksi. Jeesus merkitsee ’Herra pelastaa’ ja tuo nimi jo kertoi, mikä oli Jumalan Pojan tehtävä, jonka vuoksi hän syntyi ihmiseksi. Jeesus tuli pelastamaan kansansa sen synneistä. (Matt. 1:21)

Yli 700 vuotta aikaisemmin profeetta Jesajalle oli ilmoitettu myös muita nimiä ihmiseksi syntyvälle Jumalalle. Jumala kertoi Jesajalle, että ”neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14) Nimi Immanuel merkitsee ’meidän kanssamme on Jumala’. Ajattelepa, miten valtava turva ja lohdutus liittyvät näihin kahteen nimeen: Kanssamme on Jumala, joka pelastaa meidät synneistämme. Kun olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta ja turvaamme häneen, niin hän on Jumala meidän kanssamme.

Jesaja kertoo Jeesuksesta vielä lisää: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (9:5) Tuon kaiken me Jeesuksen omat saamme elämäämme avuksi. Jeesus on meidän neuvonantajamme. Pyhän Hengen välityksellä saamme viisautta elämän ratkaisuihin. Kaikki ei ihmisen silmin aina näytä menevän hyvin, mutta Jumalan silmin katsottuna hän kuljettaa meitä kohti iankaikkista elämää.

Hän on meidän Iankaikkinen Isämme, joka ei hylkää lastaan hetkeksikään. Hän huolehtii perheestään ja kasvattaa lapsiaan sellaisella viisaudella ja rakkaudella, jota ei kenelläkään ihmisellä ole. Hän tuo elämäämme myös rauhan. Tuo rauha ei ole rauhaa siinä mielessä, että kaikki elämässä sujuisi rauhallisesti ja helposti. Tuo rauha on rauhaa Jumalan kanssa, ettei meidän tarvitse hetkeäkään epäillä Jumalan rakkautta meitä kohtaan.

Ajattelen, että meidän kannattaisi painaa oikein mieleen nuo Jeesuksen nimet ja sen, että kaikki ne on meille annettu Jeesuksessa. Kun elämä kolhii ja tuntuu, ettei jaksa, niin silloin nuo Jeesuksen nimet voivat tuoda lohdutusta ja toivoa. Jeesuksen läsnäoloa sinulle tähän alkaneeseen vuoteen.