Rohkaise läheistä!

Oletko ystäväni miettinyt laivoja ja miten ne liikkuvat merellä ja satamissa? Nuoruudessani asuin Helsingissä ja myöhemmin Espoossa merenrantataloissa, joista oli helppo seurata isoja aluksia. Merellä on tarkat merkit ja reitit, mistä laivat menevät. Satamiin ohjaa luotsi mm. kauppa-alukset. Merimiehet ovat ylpeitä ammattitaidostaan eikä kapteeni hätätilanteessa jätä alusta ennen kuin viimeisenä. Satamassa huomaa, kuinka valtavan kokoinen laiva on. Merkillisintä kuitenkin on se, kuinka pieni on peräsin muuhun laivaan nähden ja silti se määrää koko laivan suunnan. Peräsin on huomaamaton ja pieni ohjain alaosassa veden alla.

Laivan peräsintä miettiessä tulee mieleeni kieli. Kieli on pieni meidän muuhun kehoon nähden. Se on kuitenkin tarpeellinen mm. ruokaillessa ja puhuessa. Nyt tulemmekin siihen, mitä sanomme toisillemme. Pikkuinen kielemme voi suututtaa ystävän tai nostaa hänen mielialaa. Kieli voi olla hyvä tai paha.  On todella tärkeää, mitä sanomme ystävälle tai läheiselle. On helppoa olla hankala ja sanoa pahasti. Haastavampaa on hetki miettiä ja sanoa jotain rohkaisevaa. Ihmisille, jotka eivät ole meidän mieleemme, emme useinkaan jaksa puhua kauniisti. Kannattaa muistaa, että monesti hankalan kaverin elämässä on jokin perusasia vialla eikä hän ole ilkeä tahallisesti tai aina vain paha. Olen varma, että jos esim. työyhteisössä sanomme toisillemme kivoja asioita, niin kaikki voivat paremmin ja sairauslomat vähenevät.

Kristillisesti meidän tulee nostaa toisiamme Armon sanalla. Ystävää, joka ei jaksa uskoa Armosta itseään Jumalan lapseksi, meidän tulee kehottaa ja rohkaista. Jumalan tehtävä on tuomita, ei meidän. Totuus kuitenkin on, että Jumala tuomitsee armolla ja laupeudella katuvan. Nautitaan siis tänäänkin armon suloisuudesta ja sanotaan toisillemme hyviä asioita. Samalla saamme uskoa anteeksi kaikki sanomamme. Ei ne kestä Jumalan edessä ilman Armoa, Jeesusta. Usko ystäväni kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa Sovintoveressä.