Kävellen

Jeesus kulki pitkiä matkoja opetuslasten kanssa kävellen. Pysähtyessään Jeesuksen ympärille kokoontui ihmisiä, jotka jäivät kuuntelemaan Jeesusta ja kyselemään. Kävelymaasto oli vaihtelevaa ja välillä raskasta. He lepäsivät puiden varjossa, lähteellä. Luotettiin siihen, että kaikki mitä matkalla tarvitaan niin Jumala ne lahjoittaa. Vallitsi rauha ja luottamus Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon.

Paimenet kulkivat erämaassa ja vuorilla lampaiden kanssa. Voi vain kuvitella, miten kauniita maisemat olivat. Tuntuiko välillä yksinäiseltä? Pelottiko? Pitkiä matkoja kuljettiin ja kävellessä varmaan rukoiltiin ja käytiin keskustelua Jumalan kanssa. Kävely on siitä hyvä tapa liikkua, että siinä voi olla omien ajatusten kanssa rauhassa samalla liikkuen. Se auttaa työstämään monia asioita, jotka ovat vaivanneet mieltä. Maisemia on mukava seurata, kun liikkumisen tahti on verkkainen. Mieli rauhoittuu ja usein huoletkin hälvenee.

Miten arkiset asiat, tekemiset ja kohtaamiset, ovat lopulta tärkeitä.  Saavutukset tai omistaminen eivät sitä rauhaa, hyvää oloa tuokaan vaan luottamus ystäväämme Jeesukseen ja yhteys häneen vaikkapa kävellessä. Kohtaaminen myös oman itsensä kanssa, omien ajatusten kanssa rauhalliseen tahtiin kävellessä ja samalla ehkä rukoillen. Rukoushan on puhetta Jumalalle. Mieleen nousee laulu: tunnen suurta Jumalaa vain vähän; hän on juuri minut löytänyt; hän hiljaa astui elämääni tähän; kaiken toisin silmin näen nyt, näen nyt.

Kävellessä seuraan luontoa ja ojan vierellä kasvavia kasveja. Kuuntelen lintujen laulua. Kaikki on lahjaa Jumalalta. Mieleen nousee kiitos Jumalalle kaikista lahjoista, mitä Hän on minullekin antanut, vaikka en niitä olisi ansainnutkaan. Hän voi antaa myös uskon lahjan, sillä sitäkään ei ihminen voi omilla suorittamisillaan aikaan saada. Kaikki tapahtuu Jumalan suunnitelman mukaan. Aivan ihmeellistä. Hänen rakkautensa on suuri meitä kohtaan ja hän pitää huolen, ettemme kävele harhaan.