Lämmössä jääkin sulaa

Haluan kertoa näin keväällä sellaisesta asiasta, kun Psalmissa sanotaan, että Herra on lähellä niitä, joilla on nöyrä ja särjetty mieli. Jeesus on lähellä meitä syntisiä. Sellaiset ihmiset, jotka eivät omasta mielestään Jeesusta tarvitse, niin eivät he Jeesuksen rakkaudesta myöskään saa iloa.

Näin keväällä, kun lumet sulavat, voi huomata, että missä on mustaa, vaikkapa asfalttia tai lumihangelle ripoteltua tuhkaa, niin siellä lumi sulaa todella nopeasti. Mutta missä on vitivalkoista, niin siellä sulaminen ja lämpeneminen on paljon hitaampaa. Mielestäni tämä kuvaa meidän uskonelämää siten, että ihminen, joka tunnistaa itsessään syntiä ja vikoja, tummuutta omassa elämässään, niin siellä myös Jeesuksen rakkaus saa vaikuttaa voimakkaimmin. Omasta mielestään puhtaat ihmiset eivät saa kokea samaa lämpöä. Jotenkin koen sillä tavalla, että Raamattu ja Jumalan armo on tarkoitettu juuri meille syntisille.

Joillakin ihmisillä on sellainen harha, että ihmiset, jotka käyvät hengellisissä tilaisuuksissa, olisivat jotenkin parempia. Siitä ei ole kysymys. Kaikki me ihmiset olemme syntisiä. Niille ihmisille, jotka käyvät hengellisissä tilaisuuksissa, on tullut tarve etsiä Jumalan armoa. He ovat löytäneet sen Jeesuksesta. Omasta puolesta meistä ei tule hyviä eikä pyhiä. Ainoastaan Jeesuksen hyvyys ja pyhyys meidät pelastaa.

Uskoon tulo ei myöskään ole missään valoissa eikä ilmestyksissä, vaan se on sydämen mielenmuutos ja halu seurata Jeesusta ja käydä sanan kuulossa. Myös se, että me annamme elämämme Herralle ja teemme tietoisen päätöksen, on siinä mielessä harhaa, että Jeesus on jo paljon aikaisemmin Pyhässä Hengessä aloittanut työn ja tuo kaikki on vain näkyvää Pyhän Hengen työtä.

Luukkaan evankeliumissa puhutaan, kuinka Jumala huolehtii myös korpista, jota tuohon aikaan pidettiin saastaisena lintuna. Meidän ei tule epäillä eikö Hän hoitaisi myös meitä syntisiä. Saadaan uskoa tänäänkin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja uskoa itsemme keskelle taivasta.