maanantai 15. heinäkuuta 2019

Erämaassa Jumala kasvattaa


Armolla ja rauhalla haluan rakas ystävä tervehtiä sinua. Olimme vaimoni kanssa käymässä Korteniemen perinnetilalla ja siellä kulkiessa tuli mieleeni, miten ennen maatiloilla, tai ainakin jokaisessa kylässä, oli oma paja. Pajassa oli ahjo, jossa rauta kuumennettiin eli karkaistiin ja sitten se taottiin, taas kuumennettiin ja taottiin. Tällä tavalla kuumentamalla raudasta saatiin kestävämpi ja samalla sitä saatiin muotoiltua sellaiseksi kuin haluttiin.

Kristillisesti tätä ajatellessa tulee mieleeni, miten aika Vanhan Testamentin profeettojen ja Johannes Kastajan välillä oli 400 vuotta. Tuon ajan ihmiset odottivat ja odottivat, että koska Messias tulee. Inhimillisesti ajatellen 400 vuotta on todella pitkä aika, mutta Jumala on sillä jotain tarkoittanut. Toisaalta jos ajatellaan Kuningastenkirjassa kerrottavasta profeetta Eliasta. Kun häntä vainottiin, niin Jumala käski hänen mennä erämaahan puron rannalle. Siellä korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa ja purosta hän sai vettä juodakseen. Jumala ei lähettänyt Elialle enkeleitä avuksi tai mitään suuria ilmestyksiä, vaan mitä inhottavimpia otuksia eli korppeja tuomaan sitä ruokaa.

Kun me hengellisesti olemme erämaassa, niin Jumala siellä valmistaa meitä johonkin suurempaan ja antaa meille sen erämaajakson kautta uskossa kestävyyttä. Joskus saattaa tuntua siltä, että olemme kuin ahjossa kuumennettavana ja taottavana. Mutta siellä Jumala muotoilee meitä sellaiseksi kuin Hän haluaa.

Sinä ystävä, joka koet olevasi kiusattu ja tunnet elämäsi pelkäksi korpimaavaellukseksi, niin voit ajatella sitä, kuinka Elia ja muutkin uskovat ennen meitä ovat olleet korvessa ja heitäkin on siellä kasvatettu. Minulla itselläni on ollut pitkä jakso, jolloin oli läheisten kuolemaa ja muuta vaikeutta ja elämä meni niin sanotusti korpimaassa. Mutta tänä päivänä ymmärrän sen, miksi minä tarvitsin tuon korpivaelluksen. Sen kautta Jumala halusi kirkastaa minulle armoaan ja sitä, ettei ole mitään muuta Jumalaa kuin Hän, johon me voimme luottaa.

Muista, ettei ole niin suurta syntistä eikä niin suurta syntiä, jota ei saa anteeksi. Sinä ystävä, joka et oikein jaksa uskoa, niin juuri sinulle kuuluu Jumalan armo. Sinä saat tänäänkin uskoa, että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä saat olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että se niin sanottu erämaavaellus loppuu joskus, jos ei tässä ajassa niin tulevassa ajassa meitä odottaa ihana taivasosuus. Ole ystävä hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

3 kommenttia:

  1. Tämä selitti parikymmentä vuotta tai oikeastaan koko elämän. Kiitos suur'.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä. Olen katsellut lapsena kun kylän seppä takoi pajassa rautaa.

    VastaaPoista