perjantai 19. heinäkuuta 2019

Lepo Jeesuksessa


Armoa ja rauhaa rakas ystävä. Jesajan kirjan luvussa 28 jakeissa 12 ja 13 sanotaan: ”Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä Herran Sana on oleva heille vain tätä: ’Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina, hiukan sitä, hiukan tätä!’ Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.” Tämä Jesajan kohta on meille tänäkin päivänä tärkeä paikka. Tässä alussa sanotaan: ’Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää. Täällä on lepo ja virvoitus. ’ Me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen armoon ja siihen, että Jeesus on meidät pessyt puhtaiksi. Kaiken elämän kiireen keskellä saamme levätä Jeesuksessa.

Mutta usein me ihmiset emme ota vastaan tätä lepoa ja virvoitusta ja siksi kohta jatkuu: ’Mutta he eivät tahtoneet kuulla.’ Eli jos me emme tahdo kuulla evankeliumia, niin silloin sielunvihollinen Saatana pääsee meihin kiinni ja me alamme helposti kuvitella, että synti olisi jotain yksittäisiä tekoja. Monissa kristillisissä seurakunnissa tai järjestöissä on ns. isäinsääntöjä. Kun seurakunta on muodostunut, niin sinne on syntynyt tiettyjä tapoja, joita on alettu pitää Jumalan sanana. Näitä asioita opetetaan ja korostetaan niiden noudattamista uskon näkyvinä merkkeinä ja silloin uskosta tulee sääntöjen mieleen painamista: ’Muista aina, mieleen paina.’ Uskosta puuttuu armo, siitä puuttuu Jeesus.

Kun Jeesus pääsee asumaan sydämeen, niin silloin se on todellinen rauhan paikka. Jeesus on luvannut meille Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä. Hän neuvoo, opettaa ja lohduttaa. Vanhat kristityt sanoivat aikoinaan aina, että Pyhä Henki on kotiopettaja, joka opettaa meitä rakkaudella. Hän puhuu siitä, että Jeesus on juuri minut suuren syntisen pelastanut. Rakkaudesta käsin me jaksamme vaeltaa täällä uskon tiellä. Meidän tulee muistaa, ettei ole niin suurta syntistä, jolle ei armo kuulu.

On hyvä asia, että me tunnemme sen, että omasta puolesta olemme mahdottomia kelvata Jumalalle. Se pitää meidät nöyrinä Jumalan edessä. Meidän Jahve-Jumala on vanhurskas Jumala. Hänen edessään me emme voi seistä muuten kuin Jeesuksen turvin. Jeesus on sovittajana, välimiehenä, Jumalan ja ihmisen välissä. Kun me turvaamme Jeesukseen, niin silloin me olemme Jumalan edessä puhtaita. Tämä on niin suurta evankeliumia, että meidän täytyy lopettaa kaikenlaiset listat ja syntiluettelot ja luottaa Jeesuksen armoon. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

3 kommenttia:

  1. Armo astuu voimaan vasta sitten kun teemme parannuksen synnistä ja otamme Jeesuksen vastaan elämäämme, ja noudatamme sitten Hänen ja Raamtun opetuksia, ja elämme erossa synnin tekemisestä tietoisesti. Kyllähän heikkoina ihmisinä saatamme langeta, mutta sitten vaan pitää taas tehdä parannusta synneistämme. Mutta jos joku opettaa, että pelkkä usko ilman parannuksen tekoa Jumalaan riittää, niin se ei mielestäni ole oikein.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kirjoittaja varmaan on tarkoittanut tekstillään, että armo on jo otettu vastaan ja henkilö on kokenut pelastuksen. Syntiähän me teemme niin ajatuksissa, sanoissa kuin teoissakin. Jos olemme rikkoneet yhden lainkohdan (10 käskyä), niin silloin olemme rikkoneet koko lain. Meille on tehty mahdottomaksi pelastua omalla toiminnalla. Kun kompastuu, aina on mahdollisuus siitä nousta. Tietoinen lähtö Jumalayhteydestä on toinen asia. Jokainen meistä kasvaa eri tahtia Hänen tuntemisessaan. "Armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi." Me saamme anteeksi jo tehdyt synnit ja tulevat rikkomukset. Vapaudumme lihan ikeestä vasta kuollessamme. Usko on iloinen asia, älkäämme laittako taakkoja toistemme harteille, koska Jeesus otti ne kantaakseen. Halleluja!

    VastaaPoista