Korkeimman suojelus

Luottamus on tärkeä asia elämässä. Luottamus ihmisten välillä on usein koetuksella ja tulemme petetyiksi ja petämme monin tavoin toisemme. Petymme itseemme ja toisiimme. Juuri hädän hetkellä, vaikeassa tilanteessa, luottamustakin punnitaan. Emme täytä odotuksia. Minulle ainakin nämä ovat tuttuja teemoja elämässä. Anteeksianto nousee arvoon arvaamattomaan. Vaadinko liikaa? Onko odotukset liian suuria? Voisinko armahtaa ja vain nähdä asiat rakkauden valossa? Mikä avaa silmäni näkemään olennaisen? Kaikkeen tähän ei ihminen pysty, vaikka yrittäisikin ja haluaisikin. Niin monia kertoja saa huomata vajavaisuutensa ja heikkoutensa näissä ihmisten välisissä perusasioissa.
   Luottamus kaikkivaltiaaseen Jumalaan horjuu usein ja jotkut ovat sen luottamuksen menettäneet, pettyneet. Elämä ei olekaan mennyt, niin kuin ajattelin ja toivoin. Olet ehkä joutunut kokemaan kohtuuttomia menetyksiä ja vastoinkäymisiä ja kyselet, että miksi?!? Usein kuitenkin ihminen löytää Jumalan läheisyyden juuri vastoinkäymisten yhteydessä. Joskus saattaa juuri silloin, kun on menettänyt ja on heikoilla, eikä tiedä suuntaa elämässä, löytää yhteyden Jumalaan. Kun hädän hetkellä huutaa tai kuiskaa Hänen suuntaansa, Hänen nimeään, Hän vastaa. Niin Jumala on Sanassaan luvannut. Psalmissa 89 kysellään myös, että Herra, missä on sinun uskollisuutesi? Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa. Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen: sinun armosi kestää iäti, sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas (Psalmi 89: 2-3). Tässä Psalmissa tulee esille Kaikkivaltiaan Herran suuruus ja uskollisuus ja armo, rakkaus meitä kohtaan. Siinä tosin tulee esille myös ihmisen kysymykset ja epäuskokin: Herra, kuinka kauan?
   Tulee esille myös se tosiasia, vaikka meihin ihmisiin ei voi luottaa, niin Jumalaan voi. Jumalan rakkaus ja luottamus perustuu juuri siihen, että Jumala rakastaa meitä, vaikka emme ihmisinä täytäkään vaatimuksia. Tämä on suuri ja ihmeellinen asia. Samassa Psalmissa Jumala sanoo kurittavansa meitä ihmisiä, jotka tehdään kaikenlaisia rikoksia, mutta armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju. 
   Näinäkin päivinä toivoisi, että ihmiset hakisivat turvaa Jumalalta. Elämämme näissä poikkeusoloissa ei ole helppoa.  Läheisiä ei voi kohdata kasvoista kasvoihin mutta heitä voi ajatella ja heidän puolestaan voi rukoilla. Jäljelle jää usein vain rukous, kun ei voi muuta tehdä. Mutta sehän on lopulta tärkein, yhteys Jumalaan. Mummoni sanoi joskus lehtihaastattelussa sairaalassa ollessaan, että vielä on kuitenkin voimia rukoilla, vaikkei muuta enää jaksakaan. Siksi juuri Psalmi 91 kertoo ihanasti Korkeimman suojeluksesta: Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei iske sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen (jakeet 9-12).