Pankaamme pois kaikki, mikä painaa

 

”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki, mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” Näin meitä rohkaisee Heprealaiskirjeen kirjoittaja.  (Luku 12, jakeet 1-2)

Aloin miettiä tuota kohtaa tarkemmin ja tällaisia asioita minun mieleeni tuli. Kun ihminen osallistuu johonkin kilpailuun, hän tuo julkiseksi sen lajin, jota hän on harjoitellut. Monia lajeja voi harrastaa yksityisesti ilman, että kukaan tietää siitä mitään. Sitten kun osallistuu kilpailuun, asettaa itsensä myös arvostelun kohteeksi. Ajattelen, että meidänkin tulee olla kristittyjä julkisesti, vaikka siitä saattaa seurata arvostelua ja jopa pilkkaa.

Nuo todistajat, jotka tuossa mainitaan, viittaavat vanhan liiton ihmisiin, jotka joutuivat kärsimään uskonsa tähden. Me emme ole kuitenkaan samassa asemassa kuin he, sillä Jeesus on jo edessään olleen ilon tähden, häpeästä välittämättä kestänyt ristillä kärsimykset. (jae 2) Me saamme suunnata katseemme Jeesukseen ja turvata hänen täytettyyn työhönsä.

Aloin vielä miettiä lisää tuota todistaja -sanaa. Todistaja on se, joka on nähnyt jonkin tapahtuman ja kertoo siitä oman näkemyksensä. Todistaja voi todistaa puolesta tai vastaan. Kilpailija ei voi kuitenkaan vaikuttaa todistajan mielipiteeseen muuten kuin kilpailemalla hyvän kilpailun. Jos kantaa mukanaan koko ajan raskasta taakkaa, niin kulkeminen on vaivalloista. Jeesus on sovittanut ristillä kaikki meidän synnit eikä meidän tarvitse niitä enää mukanamme kantaa. Saatana haluaa, että me kannamme syntejämme mukanamme ja kiinnitämme niihin koko ajan huomiota, niin että matkan tarkoitus ja päämäärä hämärtyisi. Kilpailustamme tekee hyvän se, että katsomme Jeesukseen ja annamme hänen ottaa taakkamme pois.

Maallisissa kilpailuissa voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin. Koko elämän kilpailussa voittajia ovat kuitenkin kaikki ne, jotka kuoleman hetkellä uskovat Jeesukseen syntiensä sovittajana. Me kaikki pääsemme maaliin, vaikka matkan aikana olisi ollut monenlaisia kompurointeja. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä koko ajan katsomaan Jeesukseen, jotta emme menettäisi rohkeuttamme ja antaisi periksi (jae3). Meidän ei siis pidä katsoa syntejämme ja kietoutua niihin, vaan meidän tulee laittaa syntimme pois tunnustamalla ne ja uskomalla ne myös anteeksi annetuiksi ja sillä tavalla pois pannuiksi. Synnit jäävät sinne matkan varrelle, eikä meidän kuulu katsella niitä taaksepäin tai palata tutkimaan niitä uudelleen. Me saamme koko ajan kulkea eteenpäin katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Aamen.