Matkalla ajassa

 

Armoa ja rauhaa kaikille rakkaille blogin lukijoille. Ajattelin tänään kirjoittaa sellaisesta aiheesta kuin kaita tie. Olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta ajattelin tänään nimenomaan kaidan tien kulkijaa. Millainen sitten on kaidan tien kulkija? Tarkoittaako se sitä, että elämä olisi jotenkin ahdasmielistä? Ei, sitä se ei tarkoita.

Jeesus puhuu itsestään kaitana tienä erotuksena siitä, kun juutalaisuudessa odotettiin maanpäällistä kuningasta, joka tarjoaisi loistoa ja leveitä ratsukkoteitä. Ajattelen, että tänään me kaidan tien kulkijat tajuamme sen, että mikään meidän oma teko ja oma ymmärrys ei riitä meitä sovittamaan, vaan me tarvitsemme siihen Jeesuksen, joka on sovittanut meidän synnit. Kuljemme kaitaa tietä silloin, kun me tällä tiellä ja matkalla turvaudumme Jeesuksen armoon ja siihen, että vain Jeesus voi minut pelastaa.

On hyvin vapauttavaa, kun ihminen käsittää armon ja ymmärtää sen, että elämässä voi olla oikeaa iloa. Oikea ilo tulee juuri siitä, kun saa armosta käsin katsoa omaa elämäänsä. Omaa menneisyyttään voi katsoa niin, että kaikki ne virheet ja puutteet, joita matkallani on ollut, Jeesus on pessyt pois. Se on lohdullista, sillä meistä jokainen on tehnyt paljon virheitä ja elänyt sellaista elämää, joka ei meitä itseämmekään miellytä.

Meidän tulee tänäänkin muistaa se, että mikä meidät erottaa lavean tien kulkijasta, on se, että meidän synnit on anteeksi annettu. Me saamme uskoa Jeesuksen sovintoveren omalle kohdalle. Me emme luota omaan maallisen mammonaan ja omiin onnistumisiin, vaan ymmärretään se, että kaikki se on loppu viimeksi turhaa. Tämä ajallinen elämä on lopultakin hyvin lyhyt. Oikea viisas ymmärtää sen, että täällä ajassa meidän tulee löytää Jeesuksen armo omaan elämään. Se on sitä todellista viisautta ja rikkautta, että me voimme luottaa Jeesuksen armon tänä päivänäkin omalle kohdalle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan, että meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.