Goljat kaatuu

 

Rauhantervehdys rakkaat kristityt ystävät. Tänään tuli mieleeni 1. Samuelin kirjassa kerrottu Daavidin ja Goljatin taistelu. Ensin Saul-kuningas yritti pukea Daavidin päälle oman sotahaarniskansa, mutta se oli Daavidille niin iso, ettei hän pystynyt liikkumaan se päällä eikä Daavid siksi halunnut sitä käyttää. Daavid halusi mennä Goljatia vastaan ilman miekkaa, ainoastaan linko mukanaan. Hän otti purosta linkoonsa viisi leipäkiveä ja jo ensimmäisellä kivellä Goljat kaatui. Goljatin sanotaan olleen noin kolmemetrinen mies, kun taas Daavid oli nuori ja heiveröinen poika.

Ajattelen, että myös tänä päivänä Goljat on meidän kristittyjen edessä. Se on sielunvihollinen, joka yrittää viedä meiltä uskoa pois ja laittaa meille epäilyksiä. Me voimme Daavidin lailla heittää Goljatia lingolla, niin että se kaatuu. Jeesus Kristus on se, jolla me Goljat kaadetaan. Uskomalla Jeesuksen sovintoveri omalle kohdalle epäilykset katoaa.

Laki ei voi tuoda elämää vaan ainoastaan Jeesuksen armo voi. Armo tuo todellisen kristityn elämän. Laki kuolettaa ja lainalainen ihminen on iloton eikä hänellä ole rauhaa. Kun ihminen uskoo Jeesuksen evankeliumin omalle kohdalle, hän saa rauhan ja anteeksiantamuksen. Me saamme tänä päivänäkin omistaa armon omalle kohdalle.

Haluan tällä tekstillä, ystävä, sinua rohkaista, että me saamme uskoa Jeesuksen nimen ja veren tähden kaikki synnit anteeksi. Näin me kaadetaan Goljat tänäkin päivänä. Aamen.

Katkeruudesta vapauteen

 

Sain olla tilaisuudessa, jossa puhuja (Ilkka Puhakka) kertoi ruandalaisesta papista, joka oli katkera isänsä murhaajalle ja koko hänen perheelleen. Vähitellen tuo katkeruus myrkytti koko hänen elämänsä. Silloin Jumala puhui tuolle papille anteeksi antamisen tärkeydestä. Pappi otti paperin ja kirjoitti siihen murhaajan nimen ja sitten hän sanoi tuota nimeä katsoen: ”Minä annan sinulle anteeksi Jeesuksen tähden.” Samoin hän toimi jokaisen ihmisen kohdalla, jolle hän ei ollut pystynyt antamaan anteeksi. Tällä tavoin hän vapautui katkeruuden myrkyttävästä voimasta. Puhuja kertoi myös esimerkin, jossa ohjeeksi annettiin: ’Jos et pysty antamaan anteeksi, niin siunaa edes.’

Meillä jokaisella on elämässämme ollut tapahtumia, jonka seurauksena meitä on loukattu niin, että anteeksi antaminen on vaikeaa. Minä huomaan itsessäni, että moni asia, jonka olen jo antanut anteeksi, nousee yhä uudelleen ja uudelleen mieleen vuosienkin jälkeen. Silloin tuo ohje siunaamisesta on hyvä. Jos ihan tosissaan rukoilee tuon ihmisen puolesta, siunaa häntä ja toivoo hänelle kaikkea hyvää, niin oma mieli vapautuu.

Olen tänään miettinyt, että tuo paperille kirjoittaminen voisi toimia myös niin, että kirjoittaa yksittäisen tapahtuman, joka nousee uudelleen mieleen, vaikka on ihmiselle antanutkin anteeksi, ja sitten rukoilee sen asian puolesta: ’Minä annan sinulle (nimi) anteeksi sen, että (asia) Jeesuksen tähden.’ Minä olen tänään rukoillut näin kahden asian puolesta, jotka nousevat mieleeni toistuvasti. Koin suurta iloa, kun olin sen tehnyt ja aion jatkaa aina, kun vanhoja mieltä painavia asioita nousee esiin.

Efesolaiskirjeessä kehotetaan: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef.4:32) Jäädään tähän anteeksiantamuksen ihanaan oloon, uskotaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen tähden ja annetaan toinen toisillemme anteeksi.

Nöyrille Jeesus antaa armon

 

Rauhaa rakkaat ystävät. Ajattelin tänään ottaa esille sellaisen asian, kun Jaakobin kirjeen, luvussa 4 jakeessa 6 sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Tämä sama on myös 1. Pietarin kirjeessä ja Sananlaskuissa. Mitä on ylpeys, kun Raamatussa noin kovasti siitä sanotaan.

Ylpeyttä on esimerkiksi sellainen, kun kerran sanoin eräälle isännälle, että tulisi kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän sanoi siihen, että hän on hoitanut hyvin perheensä ja peltonsa eikä tarvitse Jeesusta. Kuulin myös tapauksen kadunmiehestä, joka oli juonut itsensä niin alas, että oli ulosteetkin housuissa. Eräs ihminen oli mennyt puhumaan hänelle ja pyysi häntä jumalanpalvelukseen ja sanan kuuloon. Mies sanoi, että hän ei kyllä Jeesusta tarvitse. Siinäkin oli ylpeys takana. Hän ehkä ajatteli, että jos hän menee sanan kuuloon, niin hänet luokitellaan huonoksi ihmiseksi.

Olen joutunut omalla kohdallani miettimään hengellistä ylpeyttä ja olen joutunut toteamaan, että minussa on aika paljon ylpeyttä. Mikä kristityn erottaa maailman ylpeydestä, on että meidän tulee rukoilla Jeesusta ja pyytää syntejä anteeksi. Minun kohdallani Herran pyhä ehtoollinen omassa seurakunnassa on tärkeä. Meidän tulee kristittyinä tuntea oma hengellinen ylpeytemme. Jos esimerkiksi joku neuvoo jostain asiasta, niin emme olisi heti nousemassa vastaan, vaan tutkisimme ja juttelisimme ja kohtaisimme rakkaudella toinen toisemme.

Ylpeyttä on monenlaista. Yksi on se, että emme mene seurakunnan tilaisuuksiin. Kuitenkin omassakin elämässä olen kokenut sen, että kun on nöyrä ja ottaa Jeesuksen vastaan omalle kohdalla ja uskoo syntinsä anteeksi, niin siinä on hyvä elää.

Näin lyhyesti haluan sanoa kaikille ylpeille kristityille, että meidän tulee uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren kautta ja olla nöyriä ja kuuliaisia Jumalan sanalle. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Jeesus on meidän synnit pessyt pois.

Pääsiäisen aika

 

Armon ja rauhan tervehdys kaikille blogin lukijoille. Haluan muutamalla sanalla näin ennen pääsiäistä puhua siitä, mikä merkitys pääsiäisellä on juutalaisuudessa ja mikä merkitys sillä on meille kristityille. Rukoillaan, että osaisin sen oikein tässä kertoa.

Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään sen kunniaksi, kun Jumala asetti Egyptiin vitsauksen, jossa kaikkien esikoispoikien piti kuolla. Vitsaus meni kuitenkin niiden talojen ohi, joiden ovien pihtipielet oli voideltu karitsan verellä. Ne Jumala säästi.

Kristillisessä mielessä Jumalan viha menee niiden ohitse, jotka ovat ottaneet Jeesuksen sovittajana vastaan eli uskovat Jeesuksen armon omalle kohdalle. Jumalan viha ei tänä päivänäkään säästä niitä ihmisiä, jotka ylenkatsovat Jeesuksen sovintotyön. Sen tähden ajattelen, että meillä kristityillä on pääsiäinen joka päivä. Kun me saamme armosta uskoa itsemme autuaaksi, niin Jumalan viha menee meidän ohitsemme ja me saamme olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna.

Myös niiden kohdalla, jotka eivät vielä ole uskomassa, on joka päivä niin kauan kuin on elämää, mahdollisuus tehdä parannus eli lähteä seuraamaan Jeesusta. Sitten se on myöhästä, kun kuolema on koittanut. Sen jälkeen parannus ei enää ole mahdollista. Parannus ei ole meidän omaa tekoa, vaan se on sitä, että me lähdemme seuraamaan Jeesusta. Joskus ymmärretään niin, että se on jotain omaa tekoa, mutta sekin on Jumalan teko meissä. Jumala kutsuu meitä joka päivä seuraamaan häntä. Sinä, joka et tänään ole uskomassa, niin Jeesus kutsuu sinua tänäänkin seuraansa.

Toivon kaikille blogin lukijoille hyvää pääsiäisen aikaa ja sitä, että me hiljentyisimme sen äärelle, kuinka Jumalan viha menee meidän ohitse, kun me olemme uskossa Jeesukseen. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Läsnäolo

 

Olin lastenlasteni kanssa pulkkamäessä. Siellä oli myös isä pienen, ehkä 3-vuotiaan lapsen kanssa. Lapsi oli innoissaan ja heillä oli hauskaa. Lapsi halusi vetää itse pulkan ylös. Välillä hän kaatui, mutta nousi ylös itse tai isän auttamana. Sitten voimat vähenivät ja hän alkoi kiukutella isälle. Hän ei antanut isän auttaa ja pulkka lähti luisumaan alamäkeen. Lapsi itki maassa ja isä laskeutui hänen viereensä. Ensin lapsi ei ottanut isän apua vastaan, mutta vähän aikaa itkettyään isä sai nostaa hänet syliinsä, ja he alkoivat laskeutua alaspäin lapsen pää isän olkaa vasten. Isä laittoi lapsen pulkkaan ja lähti vetämään sitä kotia kohti.

Tuo tapahtuma alkoi puhumaan minulle Jumalan läsnäolosta elämässämme. Jeesus lupaa opetuslapsilleen: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:15-17)

Olen huomannut, miten helposti minä ja monet muutkin kristityt kiinnittävät huomion lupauksissa oleviin vaatimuksiin. Tässä tuo vaatimus on: Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Evankeliumista tuleekin lakia. Kuitenkin tuo on lupaus Jumalan kokoaikaisesta läsnäolosta Jeesuksen pelastamien ihmisten elämässä. Kun me uskomme Jeesukseen syntiemme sovittajana, Pyhä Henki on luonamme ja meissä.

Tuo pulkkamäessä oleva lapsi oli koko ajan isän läsnäolossa, vaikka hän välillä epäonnistui ja kiukutteli. Niin on meidänkin laitamme. Isä on Pyhässä Hengessä koko ajan kanssamme. Välillä tulee vastoinkäymisiä eikä käytöksemmekään aina ole mallikelpoista. Jumala ei silti meitä hylkää. Hän on läsnä, auttaa ja ohjaa. Välillä hän kantaa, kun omat voimat on ihan loppu.

Jäädään siis tänäkin päivänä siihen turvaan, että Pyhä Henki on koko ajan luonamme ja meissä. Hän kulkee kanssamme tämän elämän matkan ajan ja johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Herran läsnäoloa päivääsi!

Pedonmerkki

 

Armoa ja rauhaa rakkaat blogin lukijat. Katselin televisiosta erästä ohjelmaa, jossa pohdittiin pedonmerkkiä. Siinä tuli esille, että pedonmerkki olisi jonkinlainen viivakoodi, joka laitetaan ihmisen sisälle. Joskus on jopa ajateltu, että se on maitopurkissa oleva viivakoodi ja milloin mihinkin pedonmerkki on liitetty. Nyt kun on tulossa uudet EU-passit, joissa on jonkinlainen piilotunniste, niin on ajateltu, että siinä on pedonmerkki.

Minä ajattelen, että pedonmerkki ei ole minkäänlainen ulkoinen asia, vaan se on meidän sisällä. Kun me ajattelemme Aatamia ja Eevaa, niin Eevalle tuli halu nousta Jumalan kaltaiseksi, kun hän kuuli, että jos hän syö hyvän ja pahan tiedon puusta, niin hän tulee tietoiseksi hyvästä ja pahasta niin kuin Jumala.

Kuuntelin aiheesta erään opetuksen, jossa selitettiin, että ihmisen pääasiallinen synti ei ole laskeutua syntiin vaan nousta syntiin. Ihmisellä on luonnostaan taipumus haluta tulla Jumalan kaltaiseksi. Sellaisilla uskonnollisilla liikkeillä, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta omaksi vapahtajakseen, on mitä eriskummallisempia ajatuksia, että he ovat jumalia. Otetaan esimerkiksi vaikka hindulaisuus. Yleensäkin muissa kuin kristinuskossa on tavoitteena, että ihminen tulee hyväksi ja tekee hyvää, eli nousee ikään kuin jumalaksi.

Myös meillä kristityillä on taipumusta väärään kunniaan. Jos meitä vaikka arvostellaan kristittyinä, että meidän ymmärrys ei ole ihan samanlainen kuin toisen, niin meillä heti nousee vastarinta. Me ikään kuin nousemme Jumalan yläpuolelle ja unohdetaan nöyryys. Kuitenkin elävä usko Kristukseen kulkee nöyryydessä, jossa me olemme toisille ja itsellemme armollisia. Silloin kun me olemme toisille armollisia, me emme nouse kenenkään yläpuolelle emmekä ajattele, että kauheaa, kun tuo on syntinen. Me ymmärrämme oman syntisyytemme ja sen, mistä kaikesta Jumala on minut nostanut. Silloin ymmärtää myös ystävää, että tällaisia me olemme. Me joudumme syntiin, mutta meillä on Jeesus, joka nostaa meidät.

Jeesuksen kanssa ja hänen jäljessään meidän on hyvä kulkea. Pidetään huolta siitä, että Jeesus on meidän Paimen ja ymmärretään, että pedonmerkki on siinä, jos ei ota Jeesusta omaan elämäänsä. Ole ystävä hyvässä turvassa ja usko itsesi keskelle taivasta. Jeesus on kuollut juuri sinun ja minun puolesta. Meillä syntiraukoilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Ole hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Aamen.

Laakso vahvistaa

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. 4.helmikuuta tuli yhdeksän vuotta siitä, kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen tekstin. Ajatukseni oli, että tämä voisi olla lohdutukseksi kaikille, jotka kokevat Jumalan edessä, että he eivät ole onnistuneet. Heille halusin kirkastaa armoa. Silloin rukoilin, että Herra anna jokin merkki, onko tämä oikein, koska blogi sai aluksi paljon vastustusta. Salossa oli vanha kaivos, josta lensi kiviä kymmeniä metrejä ja vesi tuli ulos kaivoksesta. Se oli minulle merkki siitä, että tätä blogia tulee jatkaa ja tuoda esille Jumalan rakkautta.

Haluan tänään tuoda sinulle Daavidin Psalmin 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” Tämä on aivan valtavaa evankeliumia. Siihen aikaan kun Daavidkin oli paimen, paimenen piti osata viedä lampaat laaksoon, jossa oli parhaat juomapaikat ja ruohot. Vaikka siellä oli pimeää, koska aurinko paistoi sinne vain ehkä 15 minuuttia päivässä, mutta kuitenkin siellä lampaat vahvistuivat. Sen jälkeen hyvä paimen vei lampaat vuorille paikkaan, jossa oli syötävää ja juotavaa.

Kun me ajatellaan tänä päivänä Jumalan sanaa, niin edelleenkin ihminen, joka on hyvin ahdistunut ja jopa tuomitsee itsensä, niin sellaiselle ihmiselle kuuluu Jumalan armo. Jeesus ei ole tullut tänne tuomitsemaan vaan armahtamaan. Me saadaan luottaa siihen, että Jeesuksessa meillä on kaikki synnit anteeksi. Aivan niin kuin tuossa Psalmissa sanotaan, että vaikka me olisimme siellä pimeässä laaksossa, niin siellä me juuri olemme vahvistumassa ja nauttimassa Herran hyvyydestä. Herra kasvattaa meitä siellä laaksossa.

Joskus tuntuu, että on ollut laaksossa liian kauan. Minä olen viime aikoina sairastellut aika paljon, ja tuntuu, että onko tässä enää mitään järkeä. Kuitenkin minä tunnen, että Herra tulee minua koko ajan lähemmäksi ja pitää minusta huolen.

Ystävät, me saadaan tänäänkin luottaa siihen, että Jeesus on meidän pelastajamme ja armahtajamme. Jeesus on antanut meidän kaikki synnit anteeksi. Me saamme luottaa siihen ja olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Nautitaan Jeesuksen armosta. Aamen.

Vastaanotin auki

 

Puhuimme raamattupiirissä siitä, kun Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.” (Joh 16:7) Jeesuksen täytyi mennä Isän luo taivaaseen, josta hän sitten lähetti Pyhän Hengen maailmaan. Jeesus oli sidottu ihmisruumiin rajoituksiin eikä voinut olla monessa paikassa saman aikaisesti. Pyhä Henki sen sijaan voi olla kaikkialla yhtä aikaa.

Eräs piiriläinen sanoi tähän, että radioaaltojakin on joka paikassa, vaikka emme niitä näe. Tarvitaan radiovastaanotin, jotta nuo aallot sitten muuttuvat ääneksi. Aloimme miettiä tätä meidän ihmisten ja Pyhän Hengen näkökulmasta.

Me ihmiset olemme noita vastaanottimia. Kun vastaanotin on kiinni, emme huomaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Kun Pyhä Henki alkaa tehdä työtään meissä ja puhua Jeesuksesta, hän avaa meidän vastaanottimemme. Ensin kanava ei ole oikein kohdallaan, vaan kuuluu pelkkää särinää ja epäselvää ääntä. Tämä aika kestää toisilla kauemmin, toisilla lyhemmän aikaa.

Kun sitten kuulen Pyhän Hengen äänen, hän todistaa, että Jeesus on kuollut juuri minun syntieni vuoksi ja minä saan vastaanottaa tuon anteeksi annon armosta. Minä voin vastaanottaa Jeesuksen elämääni tai sitten laittaa vastaanottimeni kiinni. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan Jeesukseen. Hän kuitenkin jatkaa työtään toivoen, että jokainen ihminen ottaisi Jeesuksen vastaan omien syntiensä sovittajana.

Kun olemme antaneet Jeesuksen tulla elämäämme, Pyhä Henki jatkaa työtään meissä. Hän on meidän opettajamme, tien näyttäjä ja totuuden kertoja, mutta myös meidän puolustajamme. Välillä kuulemme hänen ohjaustaan selvemmin ja välillä emme ymmärrä tai halua vastaanottaa hänen ohjaustaan. Tärkeintä on, että vastaanotin on päällä, jotta Pyhä Henki voi vahvistaa uskoamme Jeesukseen. Annetaan vastaanottimiemme olla päällä, jotta Pyhä Henki voi meitä tänä päivänäkin auttaa ja johdattaa. Siunattua päivää sinulle.

Kapteeni laivassa

 

Rauhaa ja armoa rakkaat blogin lukija. Kuuntelin erästä ohjelmaa, jossa haastateltiin laivan kapteenia, joka ohjasi laivaa Itämerellä, jossa on paljon karikkoja. Häneltä kysyttiin, miten hän tuntee kaikki karikot, ettei hän aja niihin? Kapteeni vastasi, ettei hän juurikaan tunne karikkoja, vaan hän tuntee navigoinnin avulla, (navigointi tarkoittaa alun perin merenkulkua) suuntimella ja karttojen avulla turvallisen laivaväylän. Laivan kapteenia eivät karikot kiinnostaneet ollenkaan.

Minua jäi mietityttämään muutamat kristityt, joiden kanssa olen keskustellut. Kun heille puhuu armosta, että Jeesus on heidän kaikki synnit sovittanut, niin he mielellään puhuvat siitä, kuinka perkele heitä kiusaa ja mitä perkele tekee. Meidän tulee ymmärtää kristittyinä se, että meidän ei tulisi seurata, mitä perkele tekee tai on tekemättä, vaan meidän tulee seurata Jeesusta. Aivan niin kuin yksi tuttavani sanoo, että kun hän illalla rukoili Jeesusta elämäänsä niin aamulla hänelle tuli Jeesuksen tietoisuus ja elämä.

Silloin kun meillä on Jeesus tie, totuus ja elämä, se on sitä, että Pyhä Henki kirkastaa meille meidän tien ja matkan. Ennen kaikkea se, että me saamme luottaa kaikki meidän synnit anteeksi annetuiksi. Meidän ei tule seurata sitä mitä vihollinen tekee tai kuiskii meille. Meidän ei pidä antaa minkäänlaista valtaa sille, vaan luottaa siihen, että Jeesus on meidän synnit pessyt pois. Se on meidän turvamme.

Haluan sinua ystävä rohkaista tänä hetkenäkin, että Jeesus on kaikki sinun syntisi pessyt pois. Ollaan hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan Jeesuksen armo omalle kohdalle. Aamen.

Huolenpito

 

Elämme loppiaisen aikaa. Minulle tuon päivän viesti on erityisesti Jumalan huolenpito. Jumala käytti rikkaita oppineita miehiä turvaamaan Poikansa lapsuuden ja kasvun. Nuo miehet tulivat etsimään juutalaisten kuningasta ja lopulta tähden opastamana löysivätkin hänet. He tulivat hyvin iloisiksi, heittäytyivät maahan kumartaen Jeesusta ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2)

Miehet olivat kuitenkin ensin etsineet syntynyttä kuningasta Herodeksen palatsista. Katala Herodes oli pyytänyt heitä tulemaan takaisin hänen luokseen, kunhan olivat löytäneet lapsen. Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo ja niin nämä menivät kotiinsa toista tietä. Seuraavana yönä Jumala sanoi Joosefille, että tämän tulee ottaa Maria ja Jeesus mukaansa ja paeta Egyptiin, koska Herodes aikoo surmata lapsen. Joosef lähti matkaan heti yöllä ja näin he pääsivät pakoon sotilaita, jotka tulivat Betlehemiin tappamaan kaikki alle kolmevuotiaat pojat.

Joosef joutui olemaan perheensä kanssa Egyptissä niin kauan kunnes Herodes oli kuollut. Vasta sitten Jumala antoi heille luvan palata. Vaikka Joosef oli puuseppä ja pystyi sitä työtä tekemään myös Egyptissä, niin elannon hankkiminen perheelle oli varmasti ainakin alussa hankalaa. Jumala oli kuitenkin järjestänyt tämänkin asian tietäjien antamien arvokkaiden lahjojen avulla. Niiden turvin Joosef pystyi hankkimaan perheelleen asunnon ja ruokaa.

Jeesus syntyi maailmaan pelastamaan meidät ja Jumalan täytyi huolehtia, että Jeesus jää eloon ja saa kasvaa aikuiseksi. Minulle nämä tapahtumat kuitenkin puhuvat laajemminkin Jumalan huolenpidosta. Hän tuntee jokaisen lapsensa elämän ja kaikki haasteemme. Rukouksessa saamme puhua Jumalalle kaikki asiamme ja olla varmoja siitä, että hän kuulee. Me emme välttämättä saa vastauksia heti emmekä ollenkaan aina sellaisessa muodossa kuin itse haluaisimme. Me saamme kuitenkin luottaa siihen, että kun Jeesus on sovittanut syntimme, me olemme matkalla iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä ja hän pitää huolen, että me selviämme tämän elämän matkan uskossa pysyen. Siunattua vuotta sinulle Jumalan huolenpidossa!

Lupaus uuteen vuoteen

 

Jumalan armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin ihmiset tekevät erilaisia uuden vuoden lupauksia. Niissä luvataan parantaa omaa elämää; kenellä on tipaton tammikuu tai mitä kukin haluaa luvata tehdä. Monta kertaa on osoittautunut, että niissä ei onnistuta eikä muisteta, mitä on luvannut. Se johtuu siitä, että ei ole todellista halua. Esimerkiksi kun puhutaan synnistä, niin nykyihmiset eivät halua käyttää synti-sanaa, vaan käytetään mieluummin vahingossa tai ’se nyt oli sellainen kerta’ tai muuta sellaista. Sanaa synti ei millään meidän suusta tahdo tulla.

Kun me ajattelemme syntiä, jonka Aatami ja Eeva teki, niin he halusivat tietää hyvän ja pahan eli he halusivat tulla Jumalan vertaiseksi. Se oli heidän suuri syntinsä, kun he menivät syömään hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka seurauksena koko ihmiskunnalle tuli kuolema.

Isä meidän -rukouksessa on kohta, jossa sanotaan, että älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Tuo sana kiusaukseen on aramean kielessä ’hybris’ ja se tarkoittaa paisumusta eli älä saata meitä paisumukseen. Siihen samaan Aatami ja Eeva lankesi eli siihen, että meistä ei tulisi niin tietäviä, että me alkaisimme kaikkia neuvomaan, vaan pysyisimme pieninä ja nöyrinä. Sellainen ns. lihava kristitty ei ole kenellekään mukavaa seuraa.

Ajattelin vielä kirjoittaa parannuksesta, koska siitä on minulta jälleen kysytty. Aramean kielessä tuo sana on ’shuv’, joka tarkoittaa seuraamista, lempeää kutsua seuraamaan Jeesusta. Se ei tarkoita omia tekojamme eikä omaa paranteluamme, vaan kun me seuraamme Jeesusta, niin siinä on meidän parannuksemme.

Sanonkin sinulle ystävä, että tee se päätös tänään, että tahdot seurata Jeesusta.  Meillä on lupa rukoilla: ’Anna, Jeesus, minulle kaikki syntini anteeksi’. Jeesus on ne sovittanut 2000 vuotta sitten Golgatalla ja me saamme luottaa siihen, että Jeesuksen sovintoveri riittää meille tänäkin päivänä. Uskotaan ystävät kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Suuri ilo

”Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Näillä sanoilla enkeli ilmoitti paimenille Jeesuksen syntymästä. Tämän ilosanoman mekin saamme ottaa omaksemme.

Enkelin ilmestyminen aiheutti paimenissa pelkoa, mutta enkeli sanoi, ettei tarvitse pelätä. Meidänkään ei tarvitse pelätä Jumalan läsnäoloa. Meillä on rakastava Isä, joka haluaa hyvää. Hän haluaa olla elämässämme läsnä joka hetki, myös silloin kun pelottaa.

Enkeli tuli ilmoittamaan suuren ilon, joka on Jeesuksen syntyminen ihmiseksi sovittamaan koko maailman synnin. Jeesus on Vapahtaja, joka vapauttaa meidät synnin ja kuoleman vallasta. Jokainen ihminen tekee Jeesukseen uskovanakin vääriä asioita, mutta Jeesuksen tähden me saamme ne anteeksi.

Kristus eli Messias tarkoittaa, että Jeesus on Vanhassa Testamentissa ennustettu Jumalan lähettämä Pelastaja. Herra taas kertoo, että Jeesus on Jumala. Enkeli tuli siis ilmoittamaan, että Jeesus on Jumala, joka on syntynyt ihmiseksi sovittaakseen kaikkien kansojen synnit ja siitä me saamme iloita.

Pelastuvatko sitten kaikki ihmiset? Eivät pelastu. Koska Jumala ei ole tyranni, hän antaa ihmisen valita, haluaako ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan vai ei. Jeesus sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Me saamme siis varmana luottaa siihen, että kun uskomme Jeesukseen, me pelastumme.

Käydään siis viettämään Jeesuksen syntymän ilojuhlaa riemuiten pelastuksen lahjasta. Tässä ilossa me saamme elää elämämme jokaisena päivänä. Siunattua joulun aikaa sinulle!

Kuuntelemisen lahja

 

Armoa ja rauhaa rakkaat ystävät. Luin Jaakobin kirjeen 1. lukua ja jae 19 alkoi minua erityisesti puhuttelemaan. Siinä sanotaan näin: ” Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan.” Tämä on hyvin puhutteleva paikka. Niin kuin on sanottu, että meille on annettu kaksi korvaa, mutta vain yksi suu.

Meidän tulisi nyt pyhien aikanakin kuunnella lähimmäisiämme ja ohjata omalta osaltamme miettimään tärkeimpiä asioita. Jos huomaamme, että esimerkiksi uskonvoimissa on puutetta, niin meidän tulee johdattaa keskustelua niin, että näkisimme valoa tunnelin päässä. Aivan niin kuin ns. logoterapia, joka perustuu siihen, että katsotaan eteenpäin eikä mennä ollenkaan menneisyyteen. Keskitysleirillä ne ihmiset, jotka luottivat tulevaisuuteen, selvisivät todennäköisimmin hengissä ja elivät pisimpään. Kun taas ne ihmiset, joilla oli tulevaisuudentoivo mennyt, niin heidän selviytymisensä elossa oli vähäisempää. Sieltä logoterapia on saanut alkunsa.

Meidän tulee olla oikealla tavalla ystävälle tukena, kuunnella ja lohduttaa. Kuulin eräältä papilta sanonnan, että jos saunan ovea pidetään kovin kauan ja usein auki, niin sieltä lämpö karkaa. Ajattelen niin, että jos meidän suumme on kovasti auki ja ollaan ahkeria toisiamme neuvomaan, niin helposti rakkaus ja lämpö jää pois. Siihen tulee astian maku.

Eräässä esimerkissä oli sotaherra, joka oli voittanut paljon taisteluja ja hän tuli kertomaan kuninkaalle sotamenestyksestä. Kun hän siinä kehui saavutuksiaan, hän kysyi kuninkaalta, mitä tämä haluaa, että hän seuraavaksi tekee. Kuningas sanoi, että voisit siirtyä ovensuulta pois, että tänne pääsee valo. Eli jos me olemme niin täynnä itseämme, ettei valo pääse sisään, ja ajattelen tuon valon kuvaavan Jeesusta, että Jeesus jää pois, jos me vain itse siinä ovensuussa seisomme.

Tällaisia ajatuksia minulla heräsi tuon Raamatun kohdan perusteella ja myös erään papin puheet saivat minussa näitä mietteitä aikaan. Ollaan ystävät sillä mielellä tässä joulun aikaan, että kuunnellaan ja lohdutetaan toinen toistamme. Jos mahdollista, niin ohjataan ystävää oikealle tielle. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Jeesus takaajana

 

Rauhaa rakkaat blogin lukijat. Ajattelin tänään pohdiskella sellaista asiaa, kun meidän maallisessa käytännössämme, esimerkiksi kun menemme pankkiin hakemaan lainaa, meiltä vaaditaan takuita. Kysytään, onko mitään vakuuksia tälle asialle. Yleensä kiinnitetään jotain omaisuutta tai jonkin ystävän nimi eli tulee ns. henkilötakaus. Tiedän myös yhden tapauksen, jossa kristitty veli meni pyytämään lainaa, mutta hänellä ei ollut mitään takuita. Kun pankinjohtaja kysyi, mitä sinulla on antaa takuuksi tähän lainaan, hän sanoi, että hänellä on rikas Isä. Pankinjohtaja unohti koko vakuusasian, oliko tarkoituksella vai oliko sattuma puuttunut peliin, niin kuitenkin tämä veli sai lainan ilman, että hän joutui laittamaan siihen mitään vakuudeksi, muuta kuin sen, että hänellä oli rikas Isä, jolla hän tarkoitti taivaan Isää.

Mennäkseni kristillisiin asioihin, niin meillä on luja luottamus siihen, että Jeesus on antanut oman henkensä meidän puolestamme. Mikä voi olla suurempi vakuus kuin se, että Jeesus Kristus on meidän takuumiehemme. Hän on itse mennyt ristille ja maksanut meidän velkamme.

Heprealaiskirjeen 7. luvussa jakeissa 20-24 sanotaan: ” On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä, mutta tämän toisen pappeus vahvistettiin valalla, näillä sanoilla: -- Herra on vannonut valan eikä sitä peruuta: sinä olet pappi ikuisesti. Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on. Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton.”

Tässä sanotaan, että Jeesus on taannut meidät, että meidän kaikki synnit on anteeksi annettu ja meillä on taivaspaikka hänen luonaan. Jeesus on takuumies. Me ymmärrämme, että Jumala ei voi valehdella itselleen. Se totisesti pitää ja me voimme tänä päivänäkin luottaa siihen, että Jeesus takuumiehenä ottaa meidät tavaan kotiin. Siihen ei liity mitään vaatimuksia, vaan Jeesus on pelastanut meidät yksin armosta ja mennyt meidät takaamaan. Me saamme ystävät tänäänkin olla hyvässä turvassa ja uskoa, että Jeesus on meidän syntimme sovittanut. Aamen.

Jumalan juhlissa

 

Jumalanpalvelus on juhla, jonka isäntänä on Jumala. Nuo sanat pappi sanoi jumalanpalveluksen alkupuheessa. Aloin miettiä, mitä kaikkea Jumala meille tarjoaa, kun me kokoonnumme yhteen Hänen nimessään.

Me saamme tunnustaa syntimme ja saamme vastaanottaa synninpäästön. On meistä itsestämme kiinni, tunnustammeko syntimme sitä tarkoittaen ja uskommeko kaiken anteeksi saaduksi. Jumala puhuu meille Raamatun sanan kautta. Saarnassa tai puheessa saamme opetusta, joka auttaa meitä ymmärtämään sanaa. Uskontunnustus vahvistaa uskoamme. Rukouksessa saamme puhua Jumalan kanssa. Myös virret ja laulut ovat opetusta ja rukousta. Niiden kautta saamme myös kiittää ja ylistää Jumalaa. Ehtoollisessa saamme vastaanottaa Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksi saamiseksi ja uskon vahvistukseksi. Lopuksi saamme vielä vastaanottaa Herran siunauksen. Voiko ihanampaa juhlaa enää olla!

Ajattelen, että Jumala haluaa olla isäntänä aina, kun kokoonnumme yhteen Jeesuksen nimessä. Kokoontumisten sisältö vaihtelee, mutta yleensä ne sisältävät Raamatun sanaa, sen opetusta tai yhdessä tutkimista, rukousta ja hengellisiä lauluja. Kun pyydämme Pyhää Henkeä opettamaan meille Jeesuksen tuntemista yhä enemmän, niin voimme olla varmoja, että hän sen tekee.

Efesolaiskirjeessä sanotaan: ”Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:23) Me olemme Kristuksen ruumis maan päällä, kaikki Jeesukseen uskovat yhdessä. Jumala ei ole tarkoittanut meitä elämään uskossa yksin vaan uskovien yhteyden kautta hän on aivan erityisesti vahvistamassa uskoamme. Vaikka usko Jeesukseen on jokaisen henkilökohtainen asia, niin uskossa eläminen on myös yhteinen asia. Muistetaan siis ahkerasti kokoontua yhteen, jotta Jumala voi palvella meitä näissä kokoontumisissa.

Jeesus ja enkelit

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Muistaakseni Anne Mattila laulaa sellaista laulua kuin Enkeleitä, onko heitä päällä tämän maan. Jotenkin tällä tavalla sanat menevät. Ajattelin tässä puhua enkeleistä Heprealaiskirjeen perusteella.

Mehän emme tiedä, kuka Heprealaiskirjeen on kirjoittanut, mutta Luther epäilee, että se on ollut Apollos. Heprealaiskirje on Roomalaiskirjeen jälkeen yksi Uuden Testamentin tärkeimpiä kirjeitä. Kirje on kirjoitettu tilanteessa, jossa kristittyjen joukossa alettiin häpeillä Jeesusta ja Jeesuksen tuntemista. Siellä tuli jopa sellaista ajatusta, että kun me tiedämme, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme puolesta, niin se riittää meille. Nyt täytyy saada jotain fiksumpaa tilalle. Syntyi enkeliuskonto niin kuin se on tänä päivänäkin voimissaan. Tähän kirjeen kirjoittaja puuttuu heti alussa ja tuo esille Jeesuksen voimaa ja valtaa.

Heprealaiskirjeen 1. luvussa jakeissa 5-7 sanotaan: ”Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.  Ei myöskään näin: - Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: - Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: - Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi.”

Tässä käy selkeästi esille, että kukaan ei pelastu uskomalla enkeleihin tai olemalla jossain enkeliuskonnossa. Ainoastaan Jeesus Kristus pelastaa. Meidän ei tule rukoilla enkeliä vaan Jeesusta: Rakas Jeesus, paranna minut. Rakas Jeesus, anna minulle ymmärrystä, tai mikä kulloinkin on tarpeen. Myös kiitosrukoukset pitää mennä suoraan Jeesukselle.

Halusin kirjoittaa tästä sen takia, kun olin käymässä eräässä raamattupiirissä, jossa tutkittiin Heprealaiskirjettä. Sieltä kotiin tuntuani otin esille Heprealaiskirjeen taustat ja muistin, että siinähän oli kysymys näistä enkeleistä ja siitä, miten ihmiset alkoivat palvella enkeleitä ja jättivät Jeesuksen pois.

Me, ystävät, saadaan tänäänkin olla hyvässä turvassa ja luottaa siihen, että Jeesus on meidät pessyt puhtaaksi ja sovittanut. Me ei siihen tarvita enkeliuskoa, vaan ainoastaan kristinuskon ja sovituksen uskon siitä, että Jeesus on mun synnit pessyt pois. Ollaan, ystävät, hyvässä turvassa ja uskotaan Jeesuksen nimen ja veren tähden kaikki synnit anteeksi. Aamen.

Vehnä ja rikkavilja

 

Olen viime aikoina pohtinut, mitä merkitsee Jumalan kaikkivaltius tässä maailmassa, jossa ihminen aiheuttaa valtavaa tuhoa ja kärsimystä. Ihminen alkoi sotia Jumalaa vastaan jo syntiinlankeemuksessa, ja siitä pitäen sitä on jatkunut. Mutta miksi Jumala sallii tämän?

Mielestäni yksi vastaus löytyy Jeesuksen vertauksesta vehnästä ja rikkaviljasta (Matt. 13). Siinä mies kylvi peltoonsa hyvää siementä, mutta sitten hänen vihamiehensä tuli ja kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa. Kasvit kasvoivat ja tähkän tullessa esiin paljastui myös rikkavilja. Työmiehet olisivat halunneet kitkeä rikkaviljan pois, mutta isäntä kielsi heitä, koska samalla he voisivat vahingossa nyhtää irti myös vehnää. Vasta elonkorjuun koittaessa kootaan ensin rikkavilja poltettavaksi ja sitten hyvä vehnä isännän aittaan.

Jeesus selittää vertausta opetuslapsille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.” (Matt. 13: 37-29)

Rakkauteen kuuluu valinnanvapaus ja siksi Jumala ei luonut ihmisestä robottia, jonka on pakko totella häntä. Saatanalla on lupa toimia tässä maailmassa, jossa elämme. Hän käyttää hyväkseen niitä, joilla maailmassa on valtaa, mutta myös pienemmässä mittakaavassa kaikkia meitä omassa elinpiirissämme. Jumalan tahto on pelastaa jokainen ihminen, mutta valitettavasti kaikki eivät tahdo. Saatanan tarjoama näennäinen valta on niin houkuttelevaa, että me ihmiset lankeamme siihen houkutukseen uudelleen ja uudelleen.

Rakkaudessaan Jumala kuitenkin syntyi ihmiseksi ja sovitti syntimme. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, pelastuu. Tämä mahdollisuus pelastukseen on voimassa niin kauan kuin vehnä ja rikkavilja kasvavat yhdessä. Armossaan Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden pelastua.

Meidät kristityt on kutsuttu levittämään Jumalan läsnäoloa maan päälle ja kertomaan Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Pyhä Henki on meissä ja ohjaa elämäämme. Hän kasvattaa meissä Jumalan valtakunnan hedelmää, jonka tarkoitus on vetää ihmisiä Jeesuksen luokse. Ei siis lannistuta, vaan luotetaan siihen, että Jeesus vie meidät tämän elämän läpi iankaikkiseen elämään, vaikka kärsimysten kautta.

Pelko pois

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluaisin tässä muistuttaa sekä itseäni että teitä blogin lukijoita asiasta, joka jäi eilen painamaan mieltäni. Olin katsomassa vanhaa ystävääni, joka on siirretty palliatiiviseen hoitoon ja tehty päätös elvyttämättä jättämisestä. Hän oli hyvin huonossa kunnossa. Sanoin hänen avovaimolleen, joka on jumalankieltäjä, että otan erään uskovan ystävän mukaani ja tulemme käymään tämän ystäväni luona. Avovaimo sanoi vihaisella äänellä, että meinaatteko te puhua uskonasioita. Hänen asenteensa oli sellainen, ettei tänne tarvitse tulla uskosta puhumaan. Tunnen tämän miehen kymmenien vuosien ajalta ja tiedän, että hän haluaa kuulla sanaa. Minä vähän hätäännyin ja sanoin, että me tulisimme vain rukoilemaan miehen puolesta. Jäin miettimään, että miksi minun piti tällainen selitys sanoa, koska ajatukseni kuitenkin oli, että puhumme evankeliumia ja sitä, ettei koskaan ole liian myöhäistä kääntyä Jeesuksen puoleen.

1.Johanneksen kirjeen luvussa 4, jakeissa 2-3 sanotaan: ” Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” Tässä käy selkeästi ilmi, että antikristuksen henki on ollut täällä kautta aikojen jo syntiin lankeemuksessa. Se on voimallinen ja varsinkin silloin, kun evankeliumia viedään eteenpäin, tulee voimallisia hyökkäyksiä ja huomaa, kuinka se on voimakas henki. Se haluaisi tehdä meistä hiljaisia, ettemme vain Jeesusta kenellekään kirkastaisi emmekä puhuisi Jeesuksen armosta.

Tämän naisen kovan kommentin jälkeen tulin kotiin ja minulle tuli olo, että minun pitää lukea Psalmi 47. Kun luin sen, niin ymmärsin, että totisesti ei ole mitään, mikä ei ole Jumalan voiman alle annettu. Kaikki nuo ovat turmion henkiä, jotka loppupeleissä tulevat häviämään. Jeesus on voittaja ja kuningas ja me saamme ylistää niin kuin Psalmissa 47 sanotaan ja tietää se, että Jeesus on meidän Herramme. Meidän ei tule sitä millään tavalla häpeillä eikä pelätä viedä Jeesuksen sanaa. Saatana on se, joka pelkää ja se saa väistyä.

Tällaisella mielellä ajattelin pyytää kristittyä ystävääni mukaan ja lähdemme käymään tämän miespotilaan luona. Pyydän teiltä kristityt ystävät rukousta, että osaisimme oikeilla sanoilla häntä lohduttaa ja tuoda hänelle Jumalan evankeliumia. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja lohdutettuna ja uskotaan, että sinun ja minun synnit on anteeksi annettu, meidän kaikkien, jotka haluamme turvata Jeesuksen armon omalle kohdalle. Aamen.

Korppi ruokkijana

 

Armontervehdys rakkaat ystävät. Tänään tuli puhe sellaisesta asiasta, että meidän kristittyjen tulisi täällä ajassa auttaa ja tukea toinen toisiamme ja huolehtia toisistamme. Haluan aluksi kertoa profeetta Eliasta, joka oli paennut karkotusta ja piileskeli Keritin puron uomassa. Jumala lähetti sinne korppeja, jotka toivat Elialle aamuisin ja iltaisin leipää ja lihaa ja purosta Elia sai juodakseen. Jumala oli lähettänyt Elian tuolle purolle piiloon Isebeliä. Se mikä tässä on ihmeellistä, niin Jumala lähetti saastaiseksi määriteltyjä korppeja ruokkimaan Eliaa. Myös Luukkaan evankeliumissa Jeesus puhuu, että kun hän pitää korpeistakin huolen, niin eikö hän paljon ennemmin pidä teistä huolta. Vaikka Elia oli profeetta, niin ei hänelle tuonut ruokaa mitkään pyhät tai taivaan enkelit, vaikka sekin olisi ollut mahdollista tai ruokaa satanut taivaasta. Se kaikista vastenmielisin otus, korppi, toi leipää ja lihaa.

Haluan kertoa eräästä kristitystä ystävästä, joka oli sairastellut ja oli rahaton. Hän soitti kahdelle kristitylle ystävälle ja kysyi, voisiko hän saada vähän apua, että hän voisi ostaa ruokaa. Kummaltakaan hän ei saanut apua. Sitten hänen naapurissaan asuva mummo soitti ovikelloa. Tuo mummo on jumalankieltäjä, mutta hän tuli ja sanoi, että kun sinä olet ollut noin pitkään sairaalassa, niin hänelle tuli sellainen ilmoitus, että hänen pitää tuoda sinulle rahaa. Hän antoi 40€. Hänelle oli ilmoitettu tuo summa.

 Minulle tuli tämä paikka mieleen, että jos me kristityt emme toinen toisiamme auta, niin Jumalalle on myös mahdollista se, että hän laittaa jumalankieltäjän auttamaan. Aivan niin kuin hän laittoi korpin ruokkimaan Eliaa. Kun Jeesus puhuu, että älkää huolehtiko, mitä söisitte ja joisitte, sillä hän pitää teistä huolen. Se on valtavaa evankeliumia, että me saamme nämä maalliset asiat luottaa Jeesuksen käsiin. Kristityn rukous voi paljon.

Haluan vielä kertoa, kun ystäväni kotiseudulla oli kova myrsky. Me rukoilimme hänen kotiseutunsa puolesta, että se myrsky menisi ohi hänen vanhempiensa talosta. Amerikassakin kristittyjen taloja säästyi, kun tuli kiersi ympäri eikä heidän talonsa tuhoutuneet. Samalla tavalla kävi Kuubassa ystäväni kodissa, siihen ei tuuli osunut. Jumala kuuli rukoukset.

Haluan ystävä sinua rohkaista, että luota koko elämäsi Jeesuksen käsiin. Me saamme luottaa, että Jeesus pitää meistä huolen. Meidän ei tarvitse huolehtia eikä olla epäilemässä. Kiitos, Jeesus, että sinä huolehdit ja me saamme luottaa siihen, että sinä annat ja sallit jokaiselle päivälle sopivan kuorman. Ollaan ystävät hyvässä turvassa. Pääasia on, että me saadaan uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja veren tähden. Aamen.

Pois turha epäily

 

Rakkaat kristityt matkakumppanit. Ajattelin tänään pohtia sellaista asiaa, puhun nyt vain itsestäni, kun rukoilen Jumalaa, että hoida rakas Jeesus tämä asia, niin kohta huomaan, että sama asia huolettaa minua uudelleen ja uudelleen. Huomaan itsessäni, kuinka tällaiset epäilykset tulevat epäuskosta.

Minua puhutteli todella paljon, kun kuulin erään hyvin vanhan ja sairaan naisen tarinan. Hän kertoi, kuinka hän ei pitkän elämänsä aikana ole koskaan oikein osannut iloita Herrasta. Sitten kun hän sairastui, hän rukoili, ja kohta taas epäili ja hän rukoili uudestaan ja taas hänelle tuli epäilys. Sitten kun lääkärit totesivat, ettei hän enää parane, vaan hänen paikkansa on lähteä tästä elämästä parempaan suuntaan taivasta kohti, niin siinä vaiheessa tämä nainen sai uskon, joka oli iloinen asia. Hän alkoi kiittämään Jumalaa elämästään ja siitä, että Jumala on antanut hänelle uskon, että hän pääsee taivaan kotiin.

Raamatussa puhutaan monessa kohtaa ilosta, niin kuin Galatalaiskirjeessäkin on ilo yksi autuuden tuntomerkeistä. Jotenkin minä toivoisin, että me kristityt jo täällä ajassa, osaisimme iloita Herrasta, Herran armosta ja suuruudesta ja siitä, että Jeesus on mennyt meidän puolestamme ristille. Me osaisimme kiittää Jeesusta. Kuinka vähän, ainakin minä kiitän Jeesusta. Hyvin harvoin tulee oikein sydämestään kiitettyä. Tänä aamuna kuitenkin minulla on ollut sellainen olo, että olen kiittänyt Jeesusta: Kiitos Jeesus, hoida nämä minun asiani kuntoon. Kiitos Jeesus, että sinä olet tässä ajassa. Kiitos, että minä saan luottaa sinun armoosi.

Sinä ystävä, joka epäilet, niin sinä et ole yksin. Ei anneta sielunviholliselle valtaa, vaan niin kuin vanhat kristityt sanovat, että riettaan kiusaksikin meidän tulee uskoa yksin armosta syntimme anteeksi. Me saamme todella luottaa syntimme anteeksi, sillä Jeesus on meidät Golgatan ristillä sovittanut. Sanon sinulle ystävä ja myös itselleni, että me saamme uskoa kaikki meidän synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Me saadaan olla hyvässä turvassa ja lohdutettuna. Iloitaan oikein Herrassa ja kiitetään hänen armostaan. Aamen.