Muistan
hyvin esikoislapseni syntymän. Minulla ja ex- vaimollani on neljä lasta. Kuulun
niihin isiin, joka on saanut olla mukana synnytyksissä. Esikoisen odotus oli
jännittävää myös isän mielestä. Käytiin Tukholmassa asti ostamassa vaunut,
itkuhälytin ym. mitä mahdollisesti tulemme tarvitsemaan. Neuvolassa käytiin ja
kuuntelimme tarkkaan, miten raskaus etenee. Kävimme synnytysvalmennuksessa ja
harjoiteltiin hengitystä, mikä oli tarpeen äidille ponnistus vaiheessa. Isän
tehtävä valmennuksissa oli opetella hieromaan kipukohtia ja ymmärtämään, mitä
synnytyssalissa tapahtuu. Synnytyksen
lähestyessä laskimme supistuksia ja niiden tiheyttä ja sitä, koska tulee lähteä
sairaalaan. Synnytyssalissa olostakin muistan lähes kaiken, vaikka aikaa on kulunut
lähes 30 vuotta. Tyttäreni synnyttyä olin onnellinen ja ihmeissäni pienestä
ihmeestä. Lapsen syntymä on jotain suurta ja ihmeellistä. Jos ystäväni huomaat,
niin kerron vain tyttäreni syntymästä. Omasta syntymästäni en voi kirjoittaa,
kun en tiedä ja muista siitä mitään. Vasta 3,5- vuotiaasta minulla on ensimmäiset
muistot omasta elämästäni.
Mitä
ajattelet ystäväni hengellisestä syntymästä? Voitko sinä tietää syntymäsi?
Usein uskovat kipuilevat asian kanssa. Mikä päivä tai hetki minuun on tullut
usko? Olenko uudestisyntynyt, kun ei ole voimakasta tunnetta? Minä kuulun
niihin, joilla ei ole tietoa siitä, koska usko on minuun tullut. Huomaan vain
sen, että tullut on, mutta päivää tai hetkeä en tiedä. Lohdullista on se, että
Herra Jeesus tietää hetkemme, jolloin olemme syntyneet Hänelle. Me maalliset
isät tiedämme lastemme syntymän täällä ajassa. Taivaallinen Isä Taivaassa tietää,
milloin hengellinen syntymä tapahtuu. Hengellinen syntymä ei ole meidän
päätöksemme syntyä, vaan Jumalan työ meissä. On olemassa puoskareita, jotka
vaativat näkyvää hengellistä uudestisyntymää, mutta totuus on toinen. Vain
Herra Jeesus voi synnyttää meidät elävään Uskoon. Se alkaa näkyä ja kuulua
Herran niin salliessa. Minä ajattelen sinunkin kohdallasi ystävä, että kun
uskot Jeesuksen Vapahtajaksi tänäänkin, niin olet uudestisyntynyt. Luther
sanoo, että jokapäiväisen parannuksen kautta me pelastumme. Parannus tarkoittaa
Jeesuksen haavoissa parantumista. Eli me emme paranna elämäämme, vaan Jeesus
parantaa meidät. Se vaihe, kun kiitämme Jumalaa Armosta, on se kohta, kun
tiedostamme tässä ajassa armon kuuluvan meille. Sillä ei kuitenkaan ole mitään
tekemistä taivaallisen syntymän kanssa. Usko ystäväni tänäänkin itsesi Jumalan
lapseksi. Kaikki synnit ja puutteet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kiitos hyvästä tekstistäsi
VastaaPoista