keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa

Lähi-Idän lampaidenhoitoa miettiessäni tuli mieleeni eräs juttu. Ennen kuin lampaat viedään rinteille, niiden täytyy olla laaksossa. Vuorten syvissä laaksoissa on vesi ja rehevä ruoho, jota ei ole vuorenrinteillä. Noihin syviin kohtiin paistaa aurinko tosi harvoin eli muutama minuutti keskipäivällä. Ilman näitä laaksoja, joissa on vettä ja tuoretta ruohoa, lammas ei selviäisi vuorenrinteillä. Paimen vie lampaansa laakson kautta vuorille. Huomioi se, että laakso on selviämisen kannalta tarpeen lampaalle ja paimen vie laaksoon. Jeesus vertaa meitä lampaisiin.
Tätä tosiasiaa ajatellessani, että syvät laaksot ovat lampaille tärkeitä, tulee mieleeni myös omat laaksoni. En varmaankaan kirjoittasi sinulle, ystäväni, näitä juttuja, ellen olisi ollut laaksossa. Kohdallani tunnen suurta helpotusta, kun ymmärrän, miksi olen ollut syvissä laaksoissa elämässäni.

Jokaisen elämässä on aikoja, jolloin on murhetta ja epäonnistumisia, joskus tuntuu, että enemmän kuin jaksaa kantaa. Silloin kun elämä kolhii, on Jeesus kuitenkin kaikkein lähimpänä. Silloin Hän sinua ruokkii, vaikka päivä ei laaksoosi juuri paistaisikaan. Asioiden ollessa akuutteja tätä on ehkä vaikea ymmärtää. Nyt ystäväni, haluan sinua rohkaista, jos olet elämässäsi syvässä laaksossa, niin juo Armon lähteestä ja syö tuoretta Ruohoa. Tarkoitan, että usko Jeesuksen veri ja ruumis omaksi lähteeksesi eli Armoksi jo tänään. Lammaskin pärjää vuorenrinteillä ruohosta saadulla kosteudella, mutta voimistuminen on tapahtunut laaksossa. Katso Jeesukseen, älä itseesi. Sinussa tai minussa ei löydy mitään, miksi meidän pitäisi tuijottaa itseämme. Ei hyvyyttä eikä niin suurta pahuutta, mitä Jeesuksen veri ei sovittaisi kohdallamme. Me saamme tänäänkin luottaa Jeesuksen sovintokuolemaan ja uskoa itsemme keskelle taivasta. Älä epäile, sillä Jeesus on kuollut sinunkin tähtesi, että sinä pelastuisit. Usko synnit ja viat anteeksi Jeesuksen Nimessä ja Veressä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti