Elämänvaiheet ja usko

Olin viikonloppuna kansallispuistossa ja katselin puiden jykevyyttä. Nähdessäni erään vanhan männyn aloin miettiä sen historiaa ja kehitystä. Paikka, jossa puu kasvoi, ei ollut kovinkaan hyvä. Puu kasvoi niemessä ja järveltä tuuli todella kovaa. Ajattelin niitä tuhansia tuiskuja ja sateita, mitä tuo puuvanhus on kokenut. Kuitenkin vaikeissa olosuhteissakin tämä mänty oli kasvanut kohti valoa eli taivasta. Juuristo, joka tuolla puulla oli näkyvissä, vaikutti valtaisalta. Paksuja juuria meni kymmenen metrin säteellä ja jokaisella niillä on tehtävä. Männyllä on pääjuuri ja juuristo, joka on valtaisa. Se pitää puun ravinnosta huolen ja koko puun pystyssä. Katsellessani noiden puiden latvoja huomasin, miten viallisen tilalle on tullut uusi. Puun latva kasvaa aina kohti valoa.

Mietitään asiaa meidän ihmisten näkökulmasta. Vanhemmiltamme saamillamme geeneillä on meille suuri merkitys. Kuitenkin meidän selviämisemme ja kehityksemme on kokonaisuus, jossa vaikuttavat monet asiat. Me omaksumme ja opimme asioita siinä sosiaalisessa ympäristössä, jossa elämme. Perhe, kaverit, koulu, työpaikka ja kaikki elämänkokemuksemme vaikuttavat siihen, millaisia meistä tulee. Uskokaan  ei ole jokin muusta elämästä irrallinen asia vaan osa meitä. Usko on lapsella alusta alkaen osa hänen kasvamistaan. Myöhemmin tämä usko hiipuu, ellei lapselle kerrota Jeesuksesta.

Meillä aikuisilla mielikuva uskosta piirtyy pitkälti aiemmin kohtaamaamme ja kokemaamme. Usein ajatellaan ”mustan huivipäisen mummon” olevan ainoa oikea uskova. Näin ei ole ystäväni. Toki tämä mummokin voi olla uskossa, mutta huivi ja musta asu eivät häntä pelasta. Niin kuin jo huomasit ystäväni, niin aloin jo kirjoittaa omaan viitekehykseeni viittaavaa eli kertomaan ”mustasta mummosta”. Meillä on taustojemme vuoksi jokaisella oma käsityksemme uskosta ja uskovaisista. Niihin vaikuttavat meidän omat kokemuksemme. Oleellista kuitenkin on, että me menemme kohti Valoa eli Jeesusta. 

Jeesus on valo, lämpö ja ravinto. Mikään muu kuin usko Jeesukseen ei voi pelastaa meitä. Kaikki muu on ihmispuhetta, jolla ei ole merkitystä pelastusasiassa. Hän on myös ravinto tälle maanpäälliselle matkallemme. Häneltä me saamme kaiken, mitä tarvitsemme. On rakennettu oppeja ja kirkkokuntia, mutta ne eivät pelasta. Jeesus vie meitä kohti taivasta juuri tällaisina kuin olemme. Uskotaan ystävät rakkaat tänäänkin kaikki synti ja vika anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen