
Kristillisessä
mielessä me menemme helposti totisuuden suohon. Meistä tulee ilottomia ja
ajattelemme Jumalan olevan meitä lähellä, kun olemme niin totisia. Totuus
kuitenkin on, että Armo antaa iloa ja vapautta meille. Armo ei ole meidän
totisuudessa eikä meidän teoissa, vaan Jeesuksen armotyössä. Tämä asia kosketti
minua erityisesti tänään jutellessani erään ystävän kanssa. Ystäväni oli sitä mieltä, että armo kuuluu
vain totisille ja kunnolla katuville. Alkuhämmennyksen jälkeen ymmärsin hänen
olevan tosissaan asiassa. Hän oli ymmärtänyt Jeesuksen armon niin eikä puhunut
asiasta pahuuttaan, vaan aivan totisena ja tietämättömänä Jeesuksen
todellisesta Armosta. Jeesus ei tee mitään meidän totisuudella tai
katumuksella. Sana ”parannus”, josta Raamatussa puhutaan, tarkoittaa lempeää
kutsua: ”Seuraa minua”. Alkukielessä se on sama kuin kutsuisit lemmikkiäsi
rakkaudella luoksesi. Jeesuksen Armon avautuessa huomaamme, kuinka suuri Armo
minua ja sinua on kohdannut. Tulemme ymmärtämään oman vajavuutemme
katumuksessakin. Puhumattakaan meidän yrityksestämme kelvata Jumalalle
katumuksen tai totisuuden avulla. Rakkaat ystävät, me saamme tänäänkin luottaa
Jeesuksen armoon ilman omaa tekoamme ja ansiotamme. Ollaan ystävät hyvässä
turvassa ja lohdutettuina. Jeesus on sovittanut sinun ja minun synnit. Usko
ystävä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki vika ja puutos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti