Tänään
mietin taas sitä, miten helposti reagoin asioihin pelolla. Meillä jokaisella on
oma persoonallisuutemme ja siitä seuraavat luonnolliset reagointitavat.
Toisilla elämää hallitsee helposti kateus, toisilla ahneus, joillakin kiivaus
ja joillakin pelko, kuten minulla. Tietenkin näitä piirteitä on muitakin, mutta
tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole keskittyä niihin. Nämä piirteet ovat osaksi
varmaan synnynnäisiä, mutta ajattelen, että paljon riippuu kasvuympäristöstä,
mitkä asiat meissä korostuvat. Kun pelko hallitsee elämää, niin silloin
vastustaa muutoksia. Vaikka elämä olisi raskasta, niin silti muutos pelottaa
niin paljon, että sitä riskiä ei kuitenkaan halua ottaa, vaan mieluummin pysyy
siinä, mikä on. Usein tämä sisäinen pelko näyttäytyy ulospäin kiltteytenä. ”Kiltti”
on toisille mukava ja sopeutuvainen, vaikka sisällä olisi kuinka paha olla. Myös
uskovana saattaa ajatella, että minun kuuluu olla kiltti ja sopeutuva. Kerron
tässä itsestäni, mutta luulen, että saman kokeneita on paljon muitakin. Samalla
kun ulospäin on mukava ihminen, sisällä on vallalla negatiiviset tunteet: pelko
ja myös itsesääli. Minä ainakin helposti ryvin itsesäälissä sen vuoksi, että
toiset eivät tajunneet, kuinka paljon heidän eteensä tein. Tästä kiltteyden ja
pelon kierteestä on kuitenkin onneksi mahdollisuus vapautua.
Jumala on
luonut meistä jokaisen ja Hän haluaa kasvattaa meistä niitä persoonia, joiksi
Hän on meidän tarkoittanut. Jokainen meistä on syntinen eikä se synti ole
mitään erityisiä tekoja. Synti on ero Jumalasta ja ilman Jeesusta, meistä
jokainen on erossa Jumalasta. Minulla oli nuorempana sellainen käsitys, että
synti on tiettyjä tekoja, joita en saa tehdä. Pelokkaana nuorena tämä vain
lisäsi kiltteyttäni. Minun piti salata mahdollisimman pitkälle epäonnistumiseni,
jottei kukaan vain saisi tietää, miten huono ihminen olen. Voit varmaan
ymmärtää, miten raskasta tällainen elämä oli. Onneksi Jumala puuttui peliin ja
antoi minun kohdata sellaisia vastoinkäymisiä elämässäni, että minulla ei enää
ollut mahdollisuuksia näytellä, vaan jättäytyä kokonaan Jeesuksen armon varaan.
Nyt saan levollisesti kertoa kaikki asiani taivaalliselle Isälleni. Enää en
pelkää, että Hän hylkäisi minut syntisyyteni vuoksi. Tiedän, että Hän tuntee
minut paljon paremmin kuin itse tunnen. Hän tietää nekin asiat, joita en
uskalla itsellenikään tunnustaa ja silti Hän rakastaa minua. Jättäydy sinäkin,
ystäväni, armollisen Jeesuksen käsiin juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei
tarvitse muuttua miksikään. Isä vain odottaa, että saisi sulkea sinut syliinsä
ja lohduttaa. Olet Isän rakas lapsi.
Tämä on totta ,meidän monen kohdalla.Kiitos sinulle ,siunausta.
VastaaPoista