Vapaaksi pelosta

Tänään mietin taas sitä, miten helposti reagoin asioihin pelolla. Meillä jokaisella on oma persoonallisuutemme ja siitä seuraavat luonnolliset reagointitavat. Toisilla elämää hallitsee helposti kateus, toisilla ahneus, joillakin kiivaus ja joillakin pelko, kuten minulla. Tietenkin näitä piirteitä on muitakin, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole keskittyä niihin. Nämä piirteet ovat osaksi varmaan synnynnäisiä, mutta ajattelen, että paljon riippuu kasvuympäristöstä, mitkä asiat meissä korostuvat. Kun pelko hallitsee elämää, niin silloin vastustaa muutoksia. Vaikka elämä olisi raskasta, niin silti muutos pelottaa niin paljon, että sitä riskiä ei kuitenkaan halua ottaa, vaan mieluummin pysyy siinä, mikä on. Usein tämä sisäinen pelko näyttäytyy ulospäin kiltteytenä. ”Kiltti” on toisille mukava ja sopeutuvainen, vaikka sisällä olisi kuinka paha olla. Myös uskovana saattaa ajatella, että minun kuuluu olla kiltti ja sopeutuva. Kerron tässä itsestäni, mutta luulen, että saman kokeneita on paljon muitakin. Samalla kun ulospäin on mukava ihminen, sisällä on vallalla negatiiviset tunteet: pelko ja myös itsesääli. Minä ainakin helposti ryvin itsesäälissä sen vuoksi, että toiset eivät tajunneet, kuinka paljon heidän eteensä tein. Tästä kiltteyden ja pelon kierteestä on kuitenkin onneksi mahdollisuus vapautua.

Jumala on luonut meistä jokaisen ja Hän haluaa kasvattaa meistä niitä persoonia, joiksi Hän on meidän tarkoittanut. Jokainen meistä on syntinen eikä se synti ole mitään erityisiä tekoja. Synti on ero Jumalasta ja ilman Jeesusta, meistä jokainen on erossa Jumalasta. Minulla oli nuorempana sellainen käsitys, että synti on tiettyjä tekoja, joita en saa tehdä. Pelokkaana nuorena tämä vain lisäsi kiltteyttäni. Minun piti salata mahdollisimman pitkälle epäonnistumiseni, jottei kukaan vain saisi tietää, miten huono ihminen olen. Voit varmaan ymmärtää, miten raskasta tällainen elämä oli. Onneksi Jumala puuttui peliin ja antoi minun kohdata sellaisia vastoinkäymisiä elämässäni, että minulla ei enää ollut mahdollisuuksia näytellä, vaan jättäytyä kokonaan Jeesuksen armon varaan. Nyt saan levollisesti kertoa kaikki asiani taivaalliselle Isälleni. Enää en pelkää, että Hän hylkäisi minut syntisyyteni vuoksi. Tiedän, että Hän tuntee minut paljon paremmin kuin itse tunnen. Hän tietää nekin asiat, joita en uskalla itsellenikään tunnustaa ja silti Hän rakastaa minua. Jättäydy sinäkin, ystäväni, armollisen Jeesuksen käsiin juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttua miksikään. Isä vain odottaa, että saisi sulkea sinut syliinsä ja lohduttaa. Olet Isän rakas lapsi.