
Luther
jossain saarnassaan sanoi, että kunnianhimo, siis väärä kunnianhimo, on
kaikkien syntien äiti. Kun me tätä oikein mietitään, niin toden totta niin se
on. Kunnianhimosta, siitä väärästä kunnianhimosta, on lähtenyt maailman sodat
ja niin paljon muuta pahuutta on tullut sitä kautta. Nämä näkymättömät ja
kuitenkin niin todelliset synnit, ne on niitä, joihin tosiuskovatkin ihmiset
sais vähän paneutua ja miettiä omalla kohdalla. Nimenomaan sitä, että itsekkyys,
rakastamattomuus ja kunnianhimo ovat kaikkien meidän uskovienkin elämässä läsnä
ja ainoastaan Jeesuksen sovintokuoleman kautta me voidaan niistäkin synneistä
puhdistua.
Meillä ei
ystävät ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesus omalle kohdalle
syntien sovittajana. Paraskaan ihminen omasta mielestään, ja vaikka joskus on muidenkin
mielestä ns. hyvä ihminen, niin hänkään ei pelastu, eikä hänellä ole mahdollisuutta
pelastua, muuta kuin Jeesuksen kautta. Ainoa tie Jumalan eteen, armollisen
Jumalan eteen, on Jeesuksen sovintoveren pesemä ihminen. Meillä ei ole tänäkään
päivänä mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa Jeesuksen sovintotyö omalle
kohdalle. Kuinka Jeesus kärsi Golgatalla meidän puolesta. Hän sovitti koko
maailman synnin ja ystävä sinunkin syntisi ja minun. Meillä ei ole tänä päivänäkään
muuta toivoa ja turvaa. Ollaan rakkaat ystävät hyvässä turvassa ja
lohdutettuna. Jeesus on meidät kaikki pessyt. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti