Elämää kuoleman jälkeen

Olimme mieheni kanssa kesäkuussa Lapissa. Kävimme myös Sodankylän hautausmaalla ja kävelimme jonkin aikaa kierrellen hautausmaata. Esko kertoili minulle niistä ihmisistä, joiden hautojen ohi kuljimme ja jotka hän oli tuntenut. Puhuimme siitä, miten monenlaisia ihmiskohtaloita sekin hautausmaa pitää sisällään. Seuraavana päivänä tuli puhelu, että veljeni on kuollut.

Nämä asiat ovat puhutelleet minua paljon. Kuolema on sellainen asia, johon kukaan meistä ei varmaankaan totu. Mitä läheisempi ihminen kuolee ja varsinkin, jos hän on nuori, sitä vaikeammalta kuolema tuntuu. Joskus tulee myös sellaisia ajatuksia, että tuo ihminen eli hyvän elämän tai jollain toisella elämä tuntui jääneen ihan kesken. Ihmisen elämä on kuitenkin aina Jumalan käsissä.

Kuoleman kohdatessa mietimme myös iankaikkisuutta ja taivasta. Raamattu kertoo meille, millä perusteella ihminen taivaaseen pääsee. Efesolaiskirjeen luvussa 2 sanotaan: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2: 8-9)

Johanneksen evankeliumin 6. luvun mukaan Jeesus sanoo häntä kuuntelemassa olleille ihmisille: ”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka Hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.” (Joh. 6: 37-39)

Jumala rakastaa luomaansa ihmistä niin paljon, että hän haluaa meidät kaikki luokseen. Jumala on kuitenkin pyhä eikä hänen luonaan voi olla syntiä, ja syntisiä me kaikki olemme. Siksi Jeesus syntyi ihmiseksi sovittamaan meidän kaikkien synnin. Iankaikkinen elämä lahjoitetaan armosta jokaiselle, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Taivaaseen pääsy ei perustu siis millään tavalla omaan onnistumiseemme tai hyviin tekoihimme. Pelastus on alusta loppuun Jumalan tekoa. Tämä on niin ihana asia, että siitä kannattaa muistuttaa itselle ja toisille usein.

Niin kauan kun meillä tämä maanpäällinen elämä jatkuu, on tärkeää, että huolehdimme toinen toisistamme. Taivaaseen pääsemme kuitenkin yksin Jeesuksen tähden. Uskossa ei ratkaise määrä vaan kohde.