Tervehdys
Jeesuksessa Kristuksessa ystävät. Meillä ihmisillä on kaikilla erilaiset
lähtökohdat ja erilainen isä- ja äitisuhde. Joillakin se on ollut hyvä ja
joillakin taas vähän huonompi suhde joko molempiin vanhempiin tai vain toiseen.
Myös Jumala-kuvan me muodostamme lähinnä isäsuhteen perusteella. Jos isää ei
ole, niin Jumala-suhteen muodostumiseen vaikuttaa yleensä joku muu miespuolinen
ihminen. Näin ainakin tutkimuksissa on käynyt ilmi. Toki myös äiti ja muu
sosiaalinen ympäristö on vaikuttamassa Jumala-kuvamme kehittymiseen. Kun
ajattelemme pientä lasta, niin jo hyvin aikaisin joudumme kokemaan
hylkäämiskokemuksia, esimerkiksi äiti ei ehdikään ottaa syliin. Myös se, että
jos epäonnistumme jossain asiassa, saamme nuhteita, jos taas onnistumme, saamme
kehuja, vaikuttaa kehitykseemme. Me hyvin helposti siirrämme tämän omaan
Jumala-kuvaamme.
Johanneksen
evankeliumin luvussa 3 jakeessa 16 on ns. pienoisevankeliumi, jossa sanotaan: ”Jumala
on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei
yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen
elämän.” Jeesuksen armon evankeliumi on niin yksinkertainen, että vähäisinkin
voi sen tajuta. Uskon Jeesukseen syntien sovittajana saa lahjaksi eikä siinä
tarvita mitään ihmisen omaa. Mutta sitten tulee ongelmaksi meidän oma minä ja menneisyytemme
ja siitä alkaa kristityn taistelu, että saa uskoa puhtaasti armosta itsensä
autuaaksi. Perkele ja meidän omat kokemuksemme omista vanhemmistamme ja
aikaisemmasta sosiaalisesta ympäristöstämme vaikuttavat sen, että ajattelemme
uskomisen lisäksi, että Jumala myös vaatii meiltä jotain. Voin sanoa ystävät,
että pelastusasiassa Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta kuin että uskomme
armosta syntimme anteeksi. Sitten me saamme Pyhältä Hengeltä voimaa tähän
elämään. Pyhä Henki on kristityn kotiopettaja.
Jos käymme sellaisessa
sanan kuulossa, jossa opetetaan ihmistekoja ja todennäköisesti se saarnaaja ei
pysty itsekään täyttämään sitä, mitä hän opettaa, niin sellainen tie ei rakenna
meitä. Me ei jakseta sillä tiellä ja matkalla ja me joudumme enempi ja enempi
ahdinkoon. Mutta ainakin minulle itselle on tuo Joh. 3:16 ollut tie vapauteen.
Kun Perkele syyttää, niin siinä on hyvä paikka sanoa Perkeleelle, että mene Jeesuksen
luo. Minä olen vapaa. Minut on pesty puhtaaksi. Kun synnit on anteeksi saatu ja
on uskonut evankeliumin omalle kohdalle, niin synnit on upotettu iankaikkiseen
armon mereen ja sinne armonmereen ei ole kenelläkään onkimaoikeutta. Minkä
Jumala on pessyt niitä ei pidä ihmisten ottaa esille. Ollaan ystävät hyvässä
turvassa ja uskotaan, että kaikki meidän syntimme on anteeksi annettu Jeesuksen
nimen ja veren tähden. Aamen.
Todellakin: ei yksikään
VastaaPoista