Koti on pienoiskirkkomme

 

Rauhantervehdys rakkaat ystävät. Haluan tässä muutamalla sanalla puhua siitä, että meidän pienoiskirkkomme on ihan tässä kotona. Meillä pitäisi olla kotona sellainen lääkekaappi, jossa on sisällä anteeksiantamusta. On tärkeää, että kotona voimme toinen toisiltamme pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

Efesolaiskirjeen 4. luvussa jakeissa 26-27 sanotaan: ”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.” Kaikissa perheissä tulee riitoja ja rikotaan toista vastaan. Me ihmiset olemme syntisiä, emmekä pysty elämään niin, ettemme toimisi väärin toisia kohtaan. On tietenkin tärkeää, että tahdomme ja yritämme käyttäytyä niin, että lähellämme on hyvä olla, mutta silti teemme virheitä ja rikomme toisia vastaan. Paholaisen pyrkimys on, että emme käsittele näitä tilanteita, vaan asiat jäävät sisällemme muhimaan ja myrkyttävät ilmapiirin. Anteeksiantamattomuudessa eläminen tuo koteihin epätietoisuutta ja pelkoa.

Me saamme olla toinen toisillemme armonmerenä, elävän veden lähteenä. On meidän kielemme alla, että annamme toinen toisillemme anteeksi. Sellaisissa perheissä, missä on elävä anteeksiantamus, on rauha. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän tulisi hyväksyä toisen rikkomuksia, vaan tämä tarkoittaa sitä, että on se mieli antaa anteeksi.

Haluan vielä tähän loppuun kertoa miehestä, jolla oli vaimon kanssa aamulla riitaa. Töihin tuli sitten puhelu, että vaimo oli kuollut. Tämä mies kärsi syyllisyyttä vuosikausia, kunnes hän tapasi kristityn miehen, joka sanoi hänelle, että Jeesus on tuonkin synnin sovittanut, ja sinä saat uskoa sinun syntisi anteeksi. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja luotetaan siihen, että anteeksiantamus riittää ja me saamme uskoa, että kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen.