Armon kautta vapaaksi

 

Rauhantervehdys kaikille rakkaille ystäville. Haluaisin tänään kirjoittaa sellaisesta asiasta, kun meidän suurin vaikeutemme on uskoa Jeesuksen armo ja Jeesuksen sovintokuolema omalle kohdalle. Vanhat kristityt aina sanovat, että meidän oma järkemme on suurin vihollisemme.

Kun tuota asiaa sitten pohdin, että ensimmäiset tietoiset tunnekokemukset on ajateltu, että ne lähtee jo sieltä äidin vatsasta. Sitten pikkulapsina, kun vaikka pyrimme äidin syliin ja äiti sanoo, että en nyt ehdi, kun minulla on tässä ruuan laitto. Ihmisen elämässä on hyvin paljon hylkäämiskokemuksia. Yksi pääkriisivaihe on silloin, kun koulu alkaa ja lapsi joutuu kotoa lähtemään. Myös se, että olemme heti pienestä lapsesta alkaen opittu siihen, että jos teemme jotain hyvää, niin me saadaan siitä palkkio. Sitten vastaavasti, jos me olemme epäonnistuneet jossain tai ollaan toimittu väärin, niin meitä torutaan ja saadaan mahdollinen rangaistus. Ennen esimerkiksi koulussa vielä joutui nurkkaan seisomaan häpeäksi ja aina se, joka epäonnistui, niin se varmasti tunsi sen epäonnistumisen.

Kuinka tätä tulee sitten ajatella meidän uskonelämään ja uskon ymmärtämiseen liittyen. Luukkaan evankeliumin 18. luvussa Jeesus kertoo vertauksen fariseuksesta ja publikaanista. Siinä tuo fariseus kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ole kuin tuo publikaani. Publikaani puolestaan ei tohtinut edes nostaa katsettaan, vaan pyysi Jumalaa olemaan hänelle syntiselle armollinen.

Nuo publikaanit olivat hyvin ala-arvoisia yhteiskunnassa. Heistä tiedettiin, että he olivat pahoja ihmisiä. Tuollaisesta ihmisestä Jeesus kuitenkin sanoo, että hän on vanhurskas. Se taas, joka luuli itsestään kelpaavansa Jumalalle, eli tämä fariseus, niin hän ei kelvannut. Ajattelen niin, että tänä päivänäkin meidän täytyy tulla omassa elämässä sellaiseen tilanteeseen, että sanomme sydämestämme Jeesukselle, että anna minulle syntiselle anteeksi. Kun ajattelemme, mitä Martti Luther sanoi, että me olemme ajatuksin, sanoin ja töin syntiset eikä ihminen pysty edes tuvan poikki kävelemään ilman, ettei synti ole meissä. Meidän täytyy ymmärtää se, että me olemme synnissä siitty ja totisesti synnin alle myyty. Kun me ajatellaan sitä asiaa niin, on kaksi mahdollisuutta. Toinen on se, että me yritämme kelvata Jumalalle omin töin, mutta sillä me emme koskaan pääse taivaan kotiin. Ainut oikea vaihtoehto ja ainut oikea mahdollisuus on se, että me uskomme Jeesuksen sovintotyön omalle kohdallemme. Pidetään Jeesuksen sovintotyöstä kiinni.

Se on ystävät tänä päivänäkin niin, että me syntiset ihmiset, jotka uskomme Jeesuksen sovintokuoleman omalle kohdalle, niin meidän nimi on kirjoitettu elämän kirjaan ja me saamme luottaa siihen, että se on siinä elämän kirjassa. Sitä ei pyyhitä pois. Niin kuin jo tuossa aikaisemmin sanoin. Me saamme Barabbaksen kanssa, joka oli tämä syntinen mies ja publikaanien kanssa ja kaikkien syntisien kanssa viettää taivaan ilossa oma iankaikkinen elämämme. Ollaan ystävät hyvässä turvassa ja uskotaan tämä evankeliumi omalle kohdalle ja pidetään siitä kiinni, että Jeesus on meidän nimemme elämän kirjaan kirjoittanut. Uskotaan synnit anteeksi. Aamen.