Rakkaat
ystävät, ajattelin tänään kirjoittaa muutaman sanan siitä, miten aika ajoin
tunnen väsymystä ja olen jollakin tavalla syvissä vesissä. Minulle tuli
sellainen ajatus, että onko minulla mitään annettavaa tähän blogiin tai yleensäkään
kristilliseen työhön, esim. raamattupiiriin tai muuhun kristilliseen työhön. Sitä
mietittyäni, totesin, että totisesti, minulla ei ole mitään annettavaa. Mutta
minulla on kuitenkin se, että minä voin kertoa armollisesta Jeesuksesta, että
hän on meidän syntisten kanssa. Silloin minä en kerro itsestäni vaan siitä,
miten Jeesus on meidän kanssamme ja auttaa meitä syntisiä.
1. Korintolaiskirjeen
luvussa 1 jakeissa 26-29 sanotaan: ”Ajatelkaa veljet, mitä te olitte, kun
teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta
vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen
Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen
Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on
vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen
tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan
edessä.” Tämä on hyvin armollista. Kristillinen usko on siinä mielessä hieno
uskonto, että tässä yksikään ihminen ei voi nousta toisten esikuvaksi ja
piispakin joutuu penkissä kuuntelemassa papin saarnaa. Usko tulee kuitenkin
kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Me joudumme toinen toisiltamme
aina oppimaan.
Jumala on
valinnut omaan palvelutehtäväänsä usein ylenkatsottuja, muiden silmissä vähäarvoisia
ihmisiä. Jeesus on hyvin tarkka omasta kunniastaan, ettei ihminen saa sitä
kunniaa, vaan kaikki kunnia kuuluu Jumalalle. Joka luulee viisas olevansa, sen
Jumalan sana tekee tyhmäksi ja taas tyhmän Jumalan sana tekee viisaaksi. Tuo asetelma
on hyvin jännä. Jossain kohtaa Raamattua sanotaan, että pienin on suurin ja
suurin on pienin. Eli hyvin tällainen vastakohtien paikka.
Se, mitä
ajattelin sinulle ystävä sanoa, niin ollaan iloisella ja rohkealla mielellä. Luotetaan siihen, että Jeesus pitää meistä huolen. Hän
hoitaa meidät taivaan kotiin ja me saamme iloita armosta. Me saamme iloita
siitä, että Jeesus on meidät pessyt puhtaaksi. Jos sinä et ole omassa
elämässäsi onnistunut, tänään, eilen, menneessä etkä ehkä tulevassakaan, niin
muista se, niin kuin tuossa Raamatun kohdassa sanotaan, ettei yksikään ihminen
voi ylpeillä Jumalan edessä. Meidän täytyy tulla niin pieneksi, että
ymmärrämme, että meidän oma tekomme ei ole pelastuksessa tärkeä, vaan
pelastusasiassa on tärkeää se, että kaikki meidän synnit on anteeksi annettu
Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sinä ystävä, joka epäilet
omaa uskoasi, sinunkin tulee uskoa ja ajatella se niin, että Jumalan kunnia
siinä tulee näkyville, kun sinä syntisenä uskot itsesi armosta autuaaksi. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti