Jumala kutsuu

 

”Silloin Maria sanoi: -Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.” (Luuk. 1:46–47) Maria oli ihan tavallinen, jopa vaatimattomista oloista kotoisin oleva tyttö, jolle Jumala soi armon tulla maailman Vapahtajan äidiksi. Hänessä ei ollut mitään sellaista, joka teki hänestä jotenkin Jumalan silmissä paremman ihmisen. Oli täysin Jumalan valintaa antaa Jeesuksen syntyä Mariasta.

Luukas kertoo, että Maria synnytti pojan, esikoisensa. Tämä viittaa siihen, että Maria sai myöhemmin lisää lapsia yhdessä miehensä Joosefin kanssa. Me tiedämme, että Joosef eli ainakin vielä silloin, kun Jeesus oli 12-vuotias, mutta todennäköisesti kauemmin, koska hän oli ehtinyt opettaa Jeesukselle rakennusmiehen ammatin. Kun Jeesus aloitti julkisen tehtävänsä, sen jälkeen puhutaan vain Mariasta sekä Jeesuksen sisaruksista.

Marian, Joosefin ja Jeesus-lapsen elämä alkoi rankoissa olosuhteissa. He olivat pois kotoa ja joutuivat vielä sieltäkin lähtemään väkivaltaisuuksia pakoon Egyptiin. Muutama vuosi myöhemmin he saivat palata takaisin kotiin ja sen jälkeen vaikuttaa siltä, että elämä oli ihan tavallista sen ajan perheen elämää.  

Kun Jeesuksen tehtävä julistaa Jumalan valtakunnan tulemista alkoi, Maria seurasi poikansa elämää ja aina välillä hänet mainitaan. Maria oli ihan tavallinen äiti, joka pelkäsi poikansa puolesta, kun huomasi, miten kansan johtajat vihasivat Jeesusta. Sitten Maria joutui kokemaan sen, mikä on jokaiselle vanhemmalle ehkä kauhein asia: oma lapsi kuolee väkivallan uhrina. Maria oli Jeesuksen ristin juurella ja voi vain kuvitella sitä tuskan määrää, kun hän seurasi Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Ristiltäkin Jeesus kuitenkin vielä lohdutti äitiään ja uskoi Marian rakkaan opetuslapsensa Johanneksen hoiviin.

Mitä me voimme omaan elämäämme oppia Mariasta? Ainakin sen, että Jumala kutsuu omaan työhönsä kaikkia. Hän ei katso asemaan, varallisuuteen tai mihinkään muuhunkaan maailman silmissä arvokkaaseen asiaan. Toinen asia on, että me elämme ihan tavallista ihmisen elämää ja siinä me saamme olla viemässä evankeliumia eteenpäin. Jeesuksen pelastaminakin me teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein, emmekä synnistä pääse täällä maan päällä eroon. Jeesus on kuitenkin sovittanut meidän kaikki syntimme Golgatan ristillä ja tuo syntien sovitus kattaa ihan kaiken. Kun uskomme syntimme anteeksi, voimme jatkaa elämää katsoen Jeesukseen eikä meidän tarvitse katsoa itseemme ja koettaa parannella itseämme kelvataksemme Jumalalle. Jeesukseen katsoen saamme viedä ilosanomaa Jeesuksesta sanoin ja teoin. Iloitaan siis tänäkin päivänä siitä, että Jeesus on sovittanut meidän syntimme ja me saamme elää pelastettuina.