Syvissä vesissä

 

Olen kulkenut syvissä vesissä. Luulen, että myös moni tämän tekstin lukija kokee samalla tavalla. Meidän jokaisen elämässä on ollut tai on parhaillaan asioita, joita emme koskaan olisi toivoneet tulevan. Tällaisessa tilanteessa on vaikea hyväksyä Roomalaiskirjeen 8. luvun sanoja: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” (jae 28)

Tästä Raamatun kohdasta täytyy huomioida, että siinä ei sanota kaikkien elämämme asioiden olevan hyviä. Elämässä tapahtuu paljon pahaa. Jeesus itse sanoo, että maailmassa meillä on ahdistus: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Minä itse en ole voittanut, vaan Jeesus on voittanut. Jos me katsomme itseemme emmekä Jeesukseen, niin nämä maailman ahdingot voivat nujertaa meidät. Mutta Jeesukseen katsomalla saamme voiman kestää.

Ahdingossa elämisestä Roomalaiskirje jatkaa: ”Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.” (Room. 8:37) Meille ei luvata vapautusta ahdingoista, vaan apu näissä ahdingoissa, ja jopa riemuvoitto. Ja kuka tuon riemuvoiton tuo? Jeesus – emme me itse.

Kun ahdistuksen aika sitten väistyy, niin kuin minulla nyt on tapahtunut, silloin meidän tulisi riemuita tuosta voitosta. Jumala on kulkenut kanssani koko tuon vaikeankin ajan. Hän on kantanut minua, kun en ole itse jaksanut kävellä ja pitänyt pinnalla, kun olen meinannut hukkua. Hän ei anna minkään asian erottaa minua hänen rakkaudestaan. ”Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (jae 39)

Annetaan tuon pelastuksen ilon näkyä. Ahdistuksen aikana tieto pelastuksesta antaa voimaa jaksaa. Kun elämäntilanne sitten taas helpottaa, kiitetään ja riemuitaan. Jeesus on saanut voiton ja sen hän on lahjoittanut meille. Ylistetty olkoon Vapahtajamme Jeesus Kristus! Aamen.