Elämämme kosket ja suvannot

 

Luonnossa kulkiessani moni asia puhuttelee minua ja usein ne tuovat mieleeni ihmisen elämänvaiheet. Katselin Kitka-joen vartta kulkiessani, miten kosket vaihtuivat suvannoiksi. Koskien kohdassa uoma on kapea, vesi virtaa kovaa ja iskeytyy kiviä vasten. Toisinaan koski päättyy putoukseen. Raivoavan kosken jälkeen tulee kuitenkin suvanto, jossa vesi on syvää, tilaa on paljon ja virtaus rauhallista.

Ihmisen elämä on usein samanlaista. Silloin kun on vaikeaa, elämä on kuin koski: hankaluuksia on paljon ja näkökulma asioihin on kapea, koska nuo vaikeudet hallitsevat kaikkia elämän alueita. Kun vaikeudet sitten helpottavat ja elämä rauhoittuu, elämään sopii taas paljon enemmän erilaisia asioita, joita pystyy tarkastelemaan levollisesti ja erilaisia ratkaisuja pohtien. Joidenkin elämänvirta on koskien ja suvantojen jatkuvaa vuorottelua, jollakin toisella elämä sujuu rauhallisemmin.

Raamattu on myös siitä ihana kirja, että siinä ei yritetä salata ihmisten vaikeuksia ja heikkouksia, vaan niistä kerrotaan avoimesti. Kun Raamatusta luemme, miten ihmiset vaikeuksissaan turvaavat Jumalaan ja Herra auttaa selviämään niistä läpi, antaa se rohkeuden luottaa siihen, ettei Jumala minuakaan vaikeuksissa hylkää.

Psalmien kirjoittajat kuvaavat omia tuntojaan elämän vaikeuksissa. Usein psalmit alkavat oman tuskan purkamisella ja vähitellen tuo tuska muuttuu Jumalan ylistämiseksi. Herra on kuullut tuskan ja antanut levollisen mielen: Kyllä tästä selvitään. Minä olen kokenut, että kun olen ollut ahdingossa ja on ollut vaikea löytää sanoja oman tuskan purkamiseen, silloin psalmien lukemisesta on saanut helpotusta. Laitan tähän lopuksi yhden Daavidin psalmin, joka mielestäni kuvaa hyvin sitä tilannetta, jolloin tuntuu, että vihollinen; oli se sitten sairaus, ihmissuhdehuolet tai mikä hyvänsä, on saamassa voiton. Kuitenkin juuri siinä tilanteessa saamme turvautua Jeesuksen armoon. Jeesus on antanut henkensä syntiemme sovitukseksi. Hän pitää omistaan huolen ja vie perille.

Psalmi 13: ”Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? Kuinka kauan peität minulta kasvosi? Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla? Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”, ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen”