Menneisyys vai tulevaisuus

 

Kevättalvella minulta putosi lasi ja se särkyi pieniksi sirpaleiksi. Tällä viikolla jääkaapin alta löytyi vielä sirpaleita. Siivoaminen oli jäänyt huonoksi ja siksi noita sirpaleita vieläkin löytyi.

Tänä aamuna tuo tapahtuma alkoi puhutella minua. Meille ihmisille tapahtuu elämän aikana useita särkymisiä. Joskus tuntuu, että koko elämä menee sirpaleiksi ja pienempiä, yksittäiseen asiaan liittyviä särkymisiä tapahtuu usein. Asian käsittely ja siitä ylipääseminen on kuin tuon lasin palasten kokoaminen pois. Toisinaan joku osa jää kuitenkin käsittelemättä ja se jää jääkaapin alle. Sieltä se sitten tulee aikanaan esiin. Joskus se satuttaa niin, että tuntuu kuin tulisi vuotava haava. Toisinaan asian käsittely onnistuu helpommin.

Kun jokin tilanne on satuttanut syvältä, ei sen käsittely kokonaan pois ole helppoa. Menneisyydessä tapahtuneita asioita me emme pysty mitenkään muuttamaan, mutta voimme vaikuttaa omaan suhtautumiseemme niihin. Ainakin minä olen usein ajatellut, että kunpa voisi tehdä sen ja sen asian uudestaan eri tavalla. Omat huonot valinnat ja niiden seuraukset painavat mieltä. Ei ole helppoa sanoa itselleen, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden voi. Voin valita katkeruuden tai toivon.

Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.” (12:15) Menneisyyden rankat kokemukset voivat saada ihmisen katkeroitumaan. Katkeruudelle on ominaista, että se pitää ihmisestä lujasti kiinni. Se saa ihmisen ajattelemaan tuota ikävää asiaa jatkuvasti ja vielä liittämään siihen uusia asioita, jotka oikeasti eivät edes kuulu yhteen. Katkeruus leviää ja saa ihmisen voimaan huonosti. Katkeran ihmisen lähellä on myös raskasta elää, koska häntä ympäröi negatiivisuuden kehä.

Toivo puolestaan on siitä ihmeellinen asia, että se saa menneisyyden kauheudet jäämään sinne, minne ne kuuluvat ja suuntaa katseen tulevaan. Me voimme luottaa Jumalan lupaukseen: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) Jeesuksen suorittama syntien sovitus on tuo Jumalan rauhansuunnitelma. Me saamme kaikissa asioissa turvautua Jeesukseen ja pyytää Pyhän Hengen parantavaa hoitoa, jotta voisimme kääntää katseemme pois menneisyydestä ja suunnata katseemme tulevaan. Katse Jeesukseen suunnattuna me saamme voiman valita tulevaisuuden ja toivon. Pyhän Hengen hoitavaa läsnäoloa sinulle!